Elämäntaito: Radio Dei uudistui digitaaliseksi mediaksi – Dei Plus -palvelun voi nyt ladata mobiiliin Ulkomaat: Kristityt leipomoyrittäjät voittivat vuosia kestäneen kakkukiistan – Britannian korkeimman oikeuden päätös jää voimaan

Kristillinen soittokunta toiminut Helsingissä 85 vuotta – ”Pohjois-Korean keikan piti olla mahdottomuus”

 

Kunnioitamme Saalem Brassin historiaa soittamalla vanhaakin ohjelmistoa. Haluamme olla monipuolinen orkesteri, jossa jokainen soittaja kokee orkesterin omakseen, johtaja Juha Törmä kertoo. Muutamaa vuotta vanhassa kuvassa johtajana Gösta Ölander. (RV)

Esiintymisten puutteessa vaskiyhtye on pystynyt keskittymään harjoitteluun.

Helsinkiläinen soittokunta Saalem Brass on toiminut yhtäjaksoisesti 85 vuotta. Noin 30 soittajan ikä vaihtelee alle 20-vuotiaista lähes 80-vuotiaisiin. Orkesteri keikkailee paljon, ja takana on kotimaan lisäksi esiintymisiä miltei 30 maassa, lähes kaikilla mantereilla. 

Saalem Brassin johtajien lista on komea: Paavo Louhi, Eino Lehtonen, Jaakko Aho, Holger Smedman, Martti Kotila, Erkki Oittinen, Pentti Jauhiainen, Gösta Ölander ja Tapani Sopanen. 

IK-opisto (vuosisop) neliöb.17.-30.1.MJa

Syksyllä 2020 johtajana aloitti Juha Törmä. 

– Olemme päässeet jo vauhtiin, vaikka poikkeusolojen takia pääsimme käynnistämään soittokautta vasta lokakuun alussa. Poikkeusoloista on myös hyötyä, koska ehdimme nyt keskittyä orkesterisoiton perusasioihin esiintymisten puuttuessa. 

Torstaisin soittokunta treenaa helluntaiseurakunta Saalemin salissa Näkinkujalla. Törmän mukaan ohjelmistoa rakennetaan kaikessa rauhassa. 

– Kannustaen paneudumme yksityiskohtiin, joskus vaikeisiinkin, unohtamatta musiikin tekemisen iloa ja mielekkyyttä.

 

Soittokunnan nuoriin puhaltajiin kuuluvat Markus Hanhisalo (vas. ylhäällä) ja Aaron Campbel sekä Amanda Hiltunen (vas. alhaalla), Juha Kurki ja Sofia Hiltunen. (Markku Sandberg)

 

 

Markus Hanhisalo (alttofoni), Aaron Campbell (vetopasuuna), sisarukset Amanda (baritoni) ja Sofia Hiltunen (tuuba) ja Juha Kurki (käyrätorvi) kokevat orkesterissa olon antoisaksi ja haluavat palvella soittamisen lahjoillaan Jumalaa. Kaikilla on lapsuudesta jatkunut puhallinharrastus, musiikkiopistotutkintoja ja kokemusta muista orkestereista ja bändeistä. Monen soitinkin on jo ehtinyt vaihtua. 

– Lapsena aloitin kornetilla, mutta kun sain hammasraudat, oli pakko vaihtaa soitinta. Tuuba on tuntunut hyvältä, Sofia sanoo. 

Markuksen alttotorvi on vaihtunut foniksi. Hänelle soittaminen vaihto-oppilasvuonna Nashvillessa 200 muun puhaltajan kanssa oli juhlaa. Aaron tuli Kaliforniasta vuosi sitten Aalto-yliopistoon. 

– Markus soitti isäni kanssa Nashvillessa, ja hänen houkuttelemanaan lähdin mukaan. 

Orkesterin vahva yhteisöllisyys ja soittamisen merkityksellisyys saavat lähtemään viikko toisensa jälkeen treeneihin ja keikoille. Yhdessä soittaminen luo myös muistoja. Juhalle tosin on mieleen jäänyt yksi erityinen keikka. 

– Mieleenpainuvimmalla keikalla en itse soittanut vaan marssin häämarssia soittokunnan säestämänä. 

 

Huilua soittavalla Timo Martiskaisella on pitkä musiikkihistoria. Muistoissa on niin taustojen teko Prisma-studiossa kuin soittaminen Arto Hämäläisen lähetysorkesterissa. 

– Afrikan lähetysvuosien jälkeen olen nyt 15 vuotta saanut palvella Jumalaa soitollani. 

Mieleen on jäänyt erityisesti orkesterin matka Pohjois-Koreaan muutama vuosi sitten. 

– Hengellisen musiikin yhtye ja Pohjois-Korea on mahdoton yhtälö. Silti matka tehtiin ja se onnistui. 

Lääkäri Vilho Kivikankaan pitkäaikainen humanitaarinen työ Pohjois-Koreassa mahdollisti matkan. 

– Vilho soitti orkesterissamme yli 50 vuotta klarinettia. Hän ei itse ehtinyt matkalle mukaan, sillä hänet kutsuttiin taivaalliseen orkesteriin. 

Saalem Brass soitti kutsuvieraana suuressa Huhtikuun festivaalissa, jossa esiintyi soitin- ja lauluyhtyeitä ympäri maailmaa, kuten Puna-armeijan kuoro ja Mongolian armeijan kuoro. 

– Saimme soittaa suurille, täysille saleille. Ohjelmat piti lähettää etukäteen, ja mitään hengellistä ei saanut teksteissä olla. Laulujen nimetkin jouduimme osin muuttamaan. Monet kuulijat tunnistivat silti hengelliset sävelmät, Martiskainen kertoo. 

– Meistä pidettiin siellä hyvää huolta ja meitä vahdittiin tarkoin. Vierailimme myös virallisessa kirkossa. Saimme pitää pienen puheen ja laulaa Oi Herra suuri englanniksi. Tulkkimme oli aika peloissaan. 

 

”Soittajia haetaan jatkuvasti. ”

 

Orkesterissa soittaa nykyään myös kaksi aiempaa johtajaa, Gösta Ölander ja Tapani Sopanen. Käyrätorvea soittava Ölander on ollut orkesterin historian pitkäaikaisin johtaja, joka toi ohjelmistoon iloista kansainvälistä musiikkia. 

– 35 vuotta johdin. Hienoja hetkiä oli paljon. Seurakuntalaulun säestäjäksi urut ja piano sopivat hyvin, mutta on paljon lauluja, joissa soittokunta menee urkujen edelle. Silloin laulu nousee taivaaseen asti, Ölander luonnehtii. 

– Lupasin olla viisi vuotta johtajana ja olen sanani mittainen mies, naurahtaa trumpetisti Sopanen. 

– Olemme soittaneet niin Floridassa kuin Fuengirolassakin, mutta mieleenpainuvin keikka oli Mäntyharjun kirkossa, jossa säestimme Samuli Sireniä hänen 80-vuotiskonsertissaan. Kirkko oli ääriään myöten täynnä ja tunnelma loistava. 

Ammattilaiskapellimestari Juha Törmällä on vuosikymmenien kokemus myös soittokunnan kipparin tehtävistä. (MS)

 

Juha Törmä kehuu osaavaa soittajistoaan. 

– Soittajia haetaan jatkuvasti. Toivomme soittajia puupuhaltimiin, vaskiin ja lyömäsoittimiin. Saalem Brassissa voi hyödyntää soittotaitoa hyvässä orkesterissa ja seurassa. 

Orkesteri etsii myös uutta ohjelmistoa vanhan rinnalle. 

– Kunnioitamme Saalem Brassin historiaa soittamalla vanhaakin ohjelmistoa. Haluamme olla monipuolinen orkesteri, jossa jokainen soittaja kokee orkesterin omakseen. Yhteyttä koetaan, kun kaikkien ikäryhmien ääni kuuluu. 

Helluntaiseurakunnissa on pitkä vaskimusiikin perinne. Soittokuntia on yhä monilla paikkakunnilla, ja puhaltajia eri puolilta maata kokoontuu yhteiseen kokoonpanoon esimerkiksi kesätapahtuma Juhannuskonferenssissa.

Juttu on julkaistu alun perin Ristin Voitossa 2/2021.