Kotona opittu iltarukous kantoi Virpi Härköstä vaikeina vuosina

 
Virpi Härkönen

– Pyydän, että Jumala käyttäisi minua näissä olosuhteissa, sanoo Virpi Härkönen.

Virpi Härkönen kasvoi uskovassa kodissa, mutta ajautui nuorena päihteisiin ja rikoksiin. Vuosien ahdistuksen, masennuksen, kovien selkäkipujen ja avioeron jälkeen hän huusi Jumalan puoleen. Tänä päivänä elämä hymyilee.

Sairaanhoitaja Virpi Härkönen iloitsee Jumalan avaamasta uudesta ovesta. Keväällä päättyneen työkokeilun jälkeen hän työllistyi terveysasemalle Espoossa, jossa hän työskentelee päivystyksessä, pitää sairaanhoitajan vastaanottoa sekä toimii monissa erilaissa sairaanhoitajan tehtävissä.

– Tuntuu ihanalta olla taas töissä ja tehdä sitä, mikä on lähellä sydäntä.

Vaikka takana on viisi kovaa vuotta terveyden ja työkyvyn menetyksineen, Virpi kiittää vaikeistakin ajoista, sillä ne kasvattivat häntä hengellisesti. Myös vapaaehtoistyö seurakunnassa toi uusia uskonystäviä sekä sisältöä päiviin.

Muutenkin kahden lapsen yksinhuoltajaäidin elämässä puhaltavat muutokset tuulet. Esikoinen on lentämässä pesästä.

– Yritän totutella ajatukseen, että jäädään nuorimman kanssa kahdestaan.

Riitaisa murrosikä vei kotoa 13-vuotiaana

Uskovassa kodissa kasvanut Virpi tietää, että arki murrosikäisten kanssa ei rullaa aina ongelmitta. Hän itse lähti maailman teille kolmentoista ikäisenä.

– Riitelimme paljon isän kanssa koko murrosikäni ajan. Hän oli aika tiukka kasvattaja, minä kapinoin ja karkailin kotoa. Ajauduin seuraan, joka ei ollut hyväksi minulle pidemmän päälle. Sairastuin bulimiaan ja lievitin ahdistusta viinan ja lääkkeiden sekakäytöllä. Huumeista pysyttelin erillään.

Myös näpistelyt tulivat mukaan kuvioihin, sillä Virpi varasteli tavaraa kaupoista rahoittaakseen päihteiden käyttöään.

Okkultismi alkoi spiritismipeleistä

Todellinen pimeyden kuilu avautui nuorelle Virpille hänen sekaantuessaan okkultistisiin asioihin.

– Kaikki lähti spiritismin peluusta.

Henkimaailmaan syvemmin upotessaan hänen ympärillään alkoi tapahtua pelottavia ja ahdistavia asioita.

– Kotona tavarat saattoivat vaihtaa paikkaa tai kuulin kuinka joku kävelee ja kolistelee, vaikka tiesin muiden perheenjäsenten nukkuvan. Erään kerran kaikki ikkunanpielet oli maalattu risteillä. Oli sellainen pelon ilmapiiri, että en uskaltanut nukkua.

Hän kertoo kohdanneensa itse paholaisenkin, ja ajaneensa sen hädissään ulos Jeesuksen nimessä. Lapsena opittu rukous tuli avuksi tiukassa tilanteessa.

Havahtuminen ei korjannut kaikkea

Parikymppisenä Virpi otti itseään niskasta kiinni ja haki lähihoitajakoulutukseen.

– Tunsin, että tässä ei nyt muuten hyvin käy.

Seuraavat vuodet eivät kuitenkaan tuoneet helpotusta: Avioliitto kariutui, talous romahti, Virpi sairastui vaikeaan masennukseen, ja tilannetta pahensivat vielä hirvittävät selkäkivut.

– Olin todella pohjalla ja yksin lasten kanssa.

”Minut on vapautettu yksi asia kerrallaan.”

Virpi haki apua kirkon diakoniatoimistosta, ja erään keskustelun yhteydessä diakoni suositteli
hänelle hengellistä tilaisuutta, jossa evankelista Pirkko Vesavaara rukoilisi sairaiden puolesta.

– Ajattelin, että mitä minä siellä teen, tuo ei ole minua varten.

Virpi mainitsi kuitenkin kyseisestä illasta vanhemmilleen, ja he keksivät pyytää Virpiä autokuskiksi.

– Se oli ratkaiseva käännekohta elämässäni. Olin kärvistellyt yli kaksi vuotta niin kovien selkäsärkyjen kanssa, että usein en voinut kotona muuta kuin kontata. Kun menin eteen rukoiltavaksi, tuskat hävisivät! Otin Jeesuksen sydämeeni asumaan, ja lähdin sieltä kivuttomana pois.

Eheytyminen alkoi asia kerrallaan

Pala palalta Virpin elämä lähti etsimään uusia uomia. Hän luki paljon Raamattua ja osallistui hengellisiin tilaisuuksiin, ja kävi Alfa-kurssin kaksikin kertaa.

”Kun olin uskossa, niin olinkin kaiken keskellä vahva.”

Muutosprosessi ei kuitenkaan ollut helppo. Okkultististen asioiden vuoksi hänen kotinsa käytiin siunaamassa, ja Virpi myöntää tarvinneensa paljon tukea, rukousta ja sielunhoitoa.

– Monet itkut olen itkenyt. Minut on vapautettu yksi asia kerrallaan.

Kun Virpin isä sairastui syöpään ja menehtyi reilu vuosi sitten, oli se kova isku tyttärelle, joka oli löytänyt uuden, läheisen suhteen isänsä kanssa. Hän kertoo kuitenkin saaneensa lohtua ja rauhaa Jumalalta.

– Se oli ihmeellistä, että kun olin uskossa, niin olinkin kaiken keskellä vahva.

Korona muuttanut työnkuvaa

Epidemia-aalto on näkynyt sairaanhoitajan työssä monella tavoin: On pitänyt varautua nopeisiin muutoksiin ja sietää stressiä.

– Minäkin joudun jossain vaiheessa hoitamaan koronavirukseen sairastuneita, sillä jokaisen sairaanhoitajan on työpaikallani siirryttävä vuorotellen tehtäviin, joissa on suurin tarve.

Virpi katselee tulevaan kuitenkin levollisesti.

– Uskon ja luotan Jumalan huolenpitoon, että Hän suojelee ja varjelee. Rukoilen, että saan pysyä terveenä lasteni kanssa. Pyydän myös, että Jumala käyttäisi minua näissä olosuhteissa, että saisin olla siunauksena mahdollisimman monille.

Rukoustyötä siis riittää, hän toteaa.

Virpi Härkösen haastattelu on alun perin julkaistu Radio Dein ystävien Aalloilla-lehdessä.
Tilaa itsellesi näytenumero tai liity Radio Dein ystäviin, jolloin saat lehden neljä kertaa vuodessa suoraan kotiisi.

 
Radio Dei Radiot_fi