Kirjoittanut
Suomen kristikansalle on luvassa viisituhatta sivua Vanhan testamentin selitystä professori Antti Laaton kynästä. Selittäjä aikoo itsekin pysytellä oppilaan paikalla elämänsä loppuun asti.
Professori Antti Laato sen tietää. Vaikka olisit koko ikäsi tutkinut Vanhan testamentin tekstejä ja niiden syntymaailmaa, mielenkiintoisia kysymyksiä riittää loputtomasti.
Åbo Akademin Vanhan testamentin eksegetiikan professori Antti Laato käy jälleen kerran läpi koko Vanhan testamentin kirjaston Mooseksesta Malakiaan. Työkaluna ei ole talikko vaan teesiivilä. Kokoon saamansa uudet ja vanhat oivallukset hän puristaa viideksi tuhannen sivun selitysteokseksi. Ensimmäinen, Mooseksen kirjat käsittävä osa on jo valmis.
Teossarjan tarkoituksena on auttaa lukijaa ymmärtämän Vanhan testamentin historiaa ja kulttuuria muinaisen Lähi-idän taustaa vasten. Jotta kirjoitusten rikas teologia pääsee esille, Laato valottaa myös sitä, miten juutalaiset ja varhaiset kristityt selittivät tekstejä. Mukana on myös ”luterilaisten isien” näkökulmia, jotka rikastuttavat luterilaisen tunnustuksen ymmärtämistä.
Ylipapin rintakilpi ja muita arvoituksia
Jumalan lain läpikahlaaminen oli Laatolle työläs mutta antoisa tehtävä. Hän perehtyi hepreankieliseen alkutekstiin ja Vanhan testamentin kreikankieliseen käännökseen. Lisäksi työpöydällä on ollut koko ajan hyviä kommentaareja.
Aineiston karsiminen on tuntunut välillä jopa työläämmältä kuin kirjoittaminen.
”Jänniä yksityiskohtia on niin paljon, ettei kaikkea saa mahtumaan mukaan.”
Joissakin kohdissa hän on joutunut tekemään paljon tutkimustyötä. Yksi niistä on ylipapin rintakilvessä olevat kaksitoista kiveä ja niiden hepreankielisten sanojen merkitykset.
Tiede ja hengellisyys samaan pakettiin
Professori Laato on paitsi arvostettu tutkija, myös suosittu hengellisten tilaisuuksien puhuja. Hän on kirjoittaessaankin pyrkinyt pitämään mielessään tavallisen raamatunlukijan, joka etsii teksteistä Jumalan tuntemista, rohkaisua ja suuntaa.
Raamatun selittämisessä tuppaa olemaan sellainen ongelma, että toiset tekevät tiedettä, ja toiset puhuvat seurakunnalle ilman tekstien syvällistä teologista tuntemista.
Laato haluaa omassa työskentelyssään yhdistää tieteen ja hengellisyyden.
”Eksegeetin täytyy osata popularisoida oppimansa asiat seurakunnan ruohonjuuritasolla. Siksi olen etsinyt kiinnekohtia tieteellisen tutkimuksen ja systemaattisen teologian välillä”, Laato toteaa.
Hengellistä arvovaltaa
Ihmiset ovat kiinnostuneita Vanhasta testamentista monesta syystä. Jotkut pitävät sitä tärkeänä historian ja kulttuurin kannalta. Laato muistuttaa kuitenkin, että Vanha testamentti on säilynyt ainoastaan siksi, että sen kirjoitukset on nähty hengellisinä ja arvovaltaisina teksteinä sekä synagogassa että kirkossa. Laato huomauttaa, että Vanhan testamentin syvin sanoma avautuu vasta, kun lukija tai kuulija kiinnostuu sen teologisesta ja hengellisestä annista.
”Hyvä raamatunopettaminen porautuu siksi aina tekstin teologisiin ja hengellisiin aarteisiin.”
Laato muistuttaa kirkon olevan olemassa siksi, että sen keskuudessa on ollut niitä, jotka ovat johdattaneet ihmiset tuntemaan profeetalliset ja apostoliset kirjoitukset.
”Ihminen kuolee ja hänen puheensa unohtuvat. Jumalan sana on kuitenkin säilynyt vuosisatojen ajan ja se tulee säilymään myös tuleville polville. Se ei unohdu”, Laato vakuuttaa.
Juttusilla Jukka Thurénin kanssa
Itselleen tärkeistä raamatunopettajista Antti Laato mainitsee appensa Jukka Thurénin. Nuorena teologianopettajana Laato kuunteli kaikki professori Jukka Thurénin luentosarjat.
”Jukalla oli paljon tietämystä Uuden testamentin alalta ja hän oli taitava opettaja. Tilanteeseen sopi tietysti mukavasti myös se, että hänellä oli kaunis ja viehättävä tytär.”
Thurénin Uuden testamentin selityssarjaa lukiessaan Laatosta tuntuu edelleen siltä, kuin edesmennyt appi olisi hänen vierellään keskustelukumppanina. Kirjoittaessaan hän kurkistaa aina, mitä Thurén on työn alla olevasta tekstistä ajatellut.
Vanhan testamentin selitysraamattu, osa 1 Laki (1-5 Moos.), ilmestyy marraskuun alussa. Teoksen kustantaa Perussanoma Oy.
