Kristinuskon ytimeen kuuluu opetus Jumalasta Isänä, joka ei petä. Täydellistä isää ei ihmisten joukosta löydy. Kokemuksemme isästä, tuntemastamme tai tuntemattomaksi jääneestä, vaikuttaa väistämättä siihen, miten ymmärrämme Jumalan isyyden. Sielunhoitotilanteissa törmätään usein siihen, että kipeät isäkokemukset vaikeuttavat kykyä ymmärtää Jumalan hyvyyttä. Toisaalta erinomainenkaan isäsuhde ei riitä tyhjentävästi tavoittamaan sitä, kuinka armollinen ja radikaalisti rakastava Jumala on Isänä. Sen enempää hyvät kuin huonotkaan isäkokemukset eivät tee oikeutta Jumalan isyydelle.
Ristin Voiton opetusartikkelissa Ilkka Puhakka avaa tutun vertauksen pohjalta Jumalan isyyttä. Vain Jeesuksen kautta opimme todella tuntemaan Jumalan Isänä. Hän on viisaampi, lempeämpi ja rakastavampi kuin paraskaan ihmisisä. Hän on täydellinen kasvattaja, jonka antamat rajatkin ovat ehdottomasti hyväksemme.
Nuorisobarometrin 2026 mukaan joka toinen nuori suhtautuu tulevaisuuteen pessimistisesti, turvattomuuden tunne on kasvanut ja tyytyväisyys elämään laskenut. Uutiset nostavat päivittäin tietoomme myös lasten elämän haasteita ja kipupisteitä.
Lapset ja nuoret kaipaavat kuulluksi tulemista, turvaa ja pysyvyyttä, hyväksyntää ja läsnäoloa, jonka vain Jumala voi täydellisesti antaa. Siksi meitä kutsutaan esittelemään ihmiskunnalle isien Isä, Jumala.
Kysytään rohkeasti seurakuntina: olemmeko yhteisö, jossa lapset ja nuoret – ja muutkin – kohdataan? Isän esittely ei ole mainoskampanja eikä pelkkiä oppilauseita. Se on syvän teologian avaamisen lisäksi kiireetöntä läsnäoloa, pizza- ja kahvihetkiä, avoimia ovia sekä aikuisia, jotka eivät säikähdä kysymyksiä. Jumalan isyys tulee kosketusetäisyydelle, kun se heijastuu meistä.
Jumalan isyys tulee kosketusetäisyydelle, kun se heijastuu meistä.
Jeesuksen seuraajina meitä kutsutaan hänen esimerkkinsä mukaan esittelemään ihmisille Jumala Isänä. Hän ei ole ensisijaisesti tuomari, syyttäjä eikä rankaisija. Hän on valmis uhraamaan itsensä ja kärsimään jopa häpeää, jotta saa ihmiset yhteyteensä. Siksi Jeesus. Hänen kauttaan viestimme on: saamme vastaanottaa armon ja tulla Jumalan lapsiksi. Meitä rakastetaan, meille on tulevaisuus ja meille on toivo.
”Nykyaikaiseen miehisyyteen kuuluvat huolenpito lapsista ja aktiivinen osallistuminen perhe-elämään”, kirjoittaa lastenpsykiatri Jari Sinkkonen.¹ Samassa tekstissä hän kuitenkin käsittelee monia vanhemmuuden ja lapseuden kipupisteitä. Vanhemmat voivat olla poissaolevia, taistella lapsista tai kamppailla omien haavojensa kanssa. Pahimmillaan he kohtelevat lapsiaan tai toista vanhempaa kaltoin.
Vaikka kokonaiskuva suomalaisesta isyydestä on Sinkkosen mukaan positiivinen, jokainen isä ja äiti joutuu ”ainakin osaksi luopumaan kuvitelmasta” olla täydellinen vanhempi.
Raamattu tarjoaa isyydelle parhaan mallin – me ihmiset yllämme siihen vain rajallisesti.
”Kaikki isää koskeva tieto auttaa lapsia rakentamaan omaa identiteettiään”, Sinkkonen jatkaa. Näin toimii myös ja etenkin taivaallista Isää koskeva tieto.
Elämmepä millaisen rikkinäisyyden keskellä tahansa, suhde Jumalaan on aina eheyttävä. Se varustaa ehyeen ihmisyyteen, isyyteen ja äitiyteen sekä toisten rinnalla kulkemiseen. Vajavaisuutemme ei ole uhka Luojallemme, joka tietää, millaisia olemme.
Jumalan läsnäolossa meitä rakastetaan ehdoitta, ja samalla hänen voimansa ja armonsa muuttaa meitä kohti Kristuksen kaltaisuutta ja sellaista ihmisyyttä, jossa saamme elää täyttä elämää Jumalan suunnitelmassa.
Näin isänpäivän jälkimainingeissa rohkeita askelia meille jokaiselle yhä syvenevään Jumalan tuntemiseen. Emme vielä tunne häntä niin kuin voisimme tuntea. Tutkimusmatka kannattaa.
¹ Sinkkonen 2021: Isyydestä ja isättömyydestä. Duodecim: terveyskirjasto. https://www.terveyskirjasto.fi/pla00004.
