Elämäntaito: Vatikaanin uusi dokumentti listaa ihmisarvon “raskaat loukkaukset” – Ihmisellä on oikeus elämään, ei kuolemaan

Kipeä isän kaipuu johti kirjoittamiseen

 

Erilaisuuden ja ulkopuolisuuden kokemukset voivat kalvaa sijaisperheissä kasvaneita läpi elämän. Kuvituskuva. (RV)

Kasvattilapset saattavat olla vaiettu asia seurakuntayhteisöissä. Matin erinimisyys muun perheen kanssa konkretisoi aikanaan kipeän erilaisuuden kokemuksen.

Kouvolassa nykyisin asuva Matti Tuppurainen on aikuisiällä halunnut selvittää omien biologisten vanhempiensa henkilöyttä. Etsintä on synnyttämässä aiheesta kirjaa. Idea konkretisoitui Matin omassa sukututkimuksessa keväällä 2018.

– Kirjani tulee kertomaan yhden ihmisen elämästä kasvattilapsena ja antamaan anonyymit puheenvuorot useille kymmenille, kenties sadoille muille kasvattilapsille.

IK-opisto, neliöb. 15.-28.4.

– Minulla on ollut isän kaipuu koko ikäni, enkä koskaan päässyt häntä tapaamaan. Äitini kanssa sain keskustella puhelimessa hänen kuolinvuoteellaan. (Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)

Matti Tuppurainen kirjoittaa kirjaa sijaisperheissä kasvaneiden lasten kokemuksista. (Reijo Vaurula)

 

Paljon yhteydenottoja

Matin prosessi alkoi kristittyjen karavaanarien tapaamisessa, missä kasvattilapsiasia nousi puheeksi. Sittemmin Matti on saanut yhteydenottoja useilta helluntailaisilta kasvattilapsilta. Ulostulon myötä Matti uskoo saavansa lisää yhteydenottoja ja kirjaprojekti saanee lisää materiaalia.

– Asia hiertää monen kasvattilapsen omaa henkilöhistoriaa. Uskon, että kyse on aika isosta, käsittelemättömästä asiasta Suomessa.

– Käsittääkseni myöskään helluntaiherätyksessä kasvattilapsiasiaa ei ole juurikaan tutkittu, eivätkä kasvattilapset tietääkseni pidä mitenkään yhteyttä.

– Toiveeni on, että saisimme helluntailaisissa perheissä pidettyjen kasvattilasten kanssa aikaan yhteisen kokoontumisen, vaikkapa Kouvolan helluntaiaseurakunnassa joskus keväällä, Matti heittää toiveen.

Matti Tuppurainen sai keväällä Pelastakaa Lapset ry:ltä omat paperinsa ja hämmästyi monista omaa itseään koskevista yksityiskohdista.

– Laki määrää nykyisin, että kasvattilapsella on oikeus saada kaikki häntä koskeva tieto käsiinsä.

Tähän mennessä saamiensa yhteydenottojen perusteella Matti Tuppurainen arvelee, että monissa helluntailaisperheissä kasvattilapset ovat jollakin tavalla vaiettu salaisuus, tabu.

 

Mikä on nimeni?

Matilla itsellään on hyvät muistot kasvattiperheestään ja hän sai kasvaa turvallisen lapsuuden. Ajan tavan mukaan hänellä ei kuitenkaan ollut mahdollisuutta saada tietoja omista biologisista vanhemmistaan, saati edes mahdollisuutta tavata heitä.

– Olihan se aika rankkaa kuulla koulussa ensimmäisenä koulupäivänä, kun opettaja huusi nimeni Matti Tuppurainen, mitä nimeä en ollut käyttänyt enkä tuntenut, koska olin kasvattiperheen mukaan Partanen.

– Kotiin kävellessäni itkin ja mietin, miksi minua kiusataan tuolla nimellä ja kotiin tultuani heitin repun lattialle ja sanoin, etten ole mikään Tuppurainen vaan Partanen, Matti selvittää lapsuutensa suurinta traumaa.

Usko ja uskoontulo on Matti Tuppuraisen mielestä hieman korjanneet traumoja.

– Ilman Taivaan isän turvaa en olisi pärjännyt, Matti sanoo.

 

Jos lukija haluaa antaa Matti Tuppuraiselle materiaalia tai kertoa oman tarinansa, Tuppuraiseen saa yhteyden sähköpostilla: matti.tuppurainen (q) gmail.com