Kirjoittanut
Kun Shweta sairastui, anoppi ilmoitti kutsuvansa noidan, joka suorittaisi rituaalin vapauttaakseen Shwetan huonoenteisestä sairaudesta. Shweta ei ehtinyt vastustaa, kun ehdotus jo toteutui. Hänet laitettiin istumaan keskelle huonetta.
Open Doorsin yhteistyökumppani Sarah tapasi Shwetan räätälinverstaalla Intiassa. ”Verstas oli useamman kuukauden ajan suljettuna koronapandemian takia. Se avattiin neljä-viisi kuukautta sitten. Nyt verstaalla käy säännöllisesti noin kymmenen naista”, kertoi Open Doorsin paikalliskumppani ja verstaan toimintaa organisoiva David*. Hän selvitti, kuinka kaikki alkoi: ”Sydäntäni särki nähdessäni, miten monet paikkakuntani kristityt naiset taistelivat elättääkseen perheensä. Heidän miehensä eivät ansainneet tarpeeksi. Suurin osa naisista oli lukutaidottomia. Heillä ei ollut mahdollisuutta saada muuta kunniallista työtä kuin päiväpalkkalaisen työtä. Koska monet näistä naisista olivat salaisia uskovia, lähestyin Open Doorsin kumppaneita. He auttoivat minua perustamaan tämän verstaan naisille. Siellä koulutamme heidät yksityiskohtaisesti räätälin työhön. Kun he ovat suorittaneet kurssin, suurin osa heistä pystyy tekemään kokopäivätyötä räätälinä. Shweta on yksi nainen, jonka elämään tämä verstas on vaikuttanut.”
*nimi muutettu
Shwetan sitkeys ja usko Jeesukseen auttoivat voittamaan vaikeudet
Kauniin naisen kertomus
Vainon uhriksi joutunut Shweta on kaunis nainen herkästi tunteita ilmaisevine silmineen. Hänen sitkeytensä ja uskonsa Jeesukseen auttoivat voittamaan vaikeudet. Niin hänestä tuli johtohahmo seurakuntaansa. Hankitut uudet räätälintaidot ovat voimaannuttaneet häntä entisestään.
David auttoi Sarahia tapaamaan Shwetan henkilökohtaisesti ja kuulemaan tämän tarinan. Shweta kertoi: “Perheeni oli kristitty. Menin kuitenkin naimisiin miehen kanssa, jonka perhe oli uskossaan vankkumattomia hinduja. Minua nöyryytettiin uskoni takia joka päivä. Anoppini moitti minua mitättömistäkin asioista ja pahoinpiteli paljon fyysisesti. Huono kohtelu lisääntyi päivä päivältä. Joskus menin äitini luo saadakseni hiukan helpotusta henkiseen ja fyysiseen piinaan. Yritin sietää vastoinkäymisiäni, koska rakastin aviomiestäni ja halusin pysyä hänen luonaan.”
Rituaali saa väkivaltaisen muodon
Shwetan sairastuttua anoppi kutsui paikalle noidan. Noidan suorittaman rituaalin jälkeen, anoppi ja muut perheen naiset alkoivat lyödä Shwetaa ilman mitään selkeää syytä. He sanoivat haluavansa ajaa likaisen hengen ulos hänestä. Shweta pyyhkäisi kyyneleen poskeltaan ja jatkoi kertomustaan: “Se päivä oli traumaattinen; en halua edes muistaa sitä hetkeä. Minulla oli jo kuumetta. Naiset potkivat ja löivät minua. He käyttivät kenkiä ja sandaaleita hakatakseen minua. Vanhin lapseni oli tuolloin pieni vauva. Hän makasi lattialla vieressäni. En muista, koska pyörryin. Heräsin vasta monen tunnin kuluttua, ja kun avasin silmäni, olin sairaalassa.”
Shweta parantui Jumalan hoidossa ja vapautui anteeksiantamiseen
Shwetan äiti oli pelastanut hänet. Joku oli soittanut hänelle nimettömän puhelun ja kertonut kamalasta tapahtumasta Shwetan appivanhempien kodissa. Shwetan äidiltä meni kuitenkin neljä tuntia ehtiä paikalle. “Kun äitini tuli apuun, olin tajuton ja otsastani valui runsaasti verta”, sanoi Shweta. Hän näytti Sarahille päässään olevaa, edelleen havaittavaa haavaa. ”Vapisen vieläkin ajatuksesta, että vauva oli minua lähellä. Häntäkin olisi voitu satuttaa. Jumala kuitenkin suojeli häntä. Äitini kertoi minulle myös, ettei vauvaani ollut ruokittu moneen tuntiin ennen hänen saapumistaan.” Shwetan ääni vaimeni, kun hän sanoi: “Miten sydämettömiä aviomieheni perheen naisten täytyi olla, kun he jättivät vauvani heitteille tuntikausien ajaksi.”
Shweta paranee
Kesti monta kuukautta, että Shweta parani fyysisesti ja hengellisesti. Psyykkinen parantuminen kesti vielä kauemmin. ”Minulla oli jatkuvia päänsärkyjä, joskus aistiharhoja ja käyttäydyin arvaamattomasti. Pastorin perhe kävi säännöllisesti luonani ja hoiti sieluani. Kesti vuosi, ennen kuin pystyin ajattelemaan selkeästi ja etenemään elämässäni. Luin Raamattua ja rukoilin enemmän, ja pian Jumala auttoi ja vahvisti minua.”
“Kun aloin voida paremmin, aviomieheni tuli hakemaan minua kotiin. Tällä kertaa hän lupasi suojella minua. Kieltäydyin kahdesti lähtemästä hänen mukaansa. Kolmannella kerralla tuntui, että minun pitäisi suostua. Intiassa ajatellaan naimisiin mentyäsi sinun kuuluvan appivanhempiesi perheeseen. Siksi koin jonkin verran yhteisön painostusta palata takaisin. Sisäisesti olin peloissani, mutta tällä kertaa uskoni Jumalaan oli palautunut ennalleen.” Shwetan aviomies rakensi pienen mökin lähelle vanhempiensa taloa ja asettui sinne vaimonsa kanssa.
Shweta kasvoi pikkuhiljaa uskossaan ja pystyi antamaan appivanhemmilleen anteeksi. Hän kertoi: ”Oli vaikea antaa anteeksi. Kyseessähän olivat ihmiset, jotka melkein tappoivat minut! Kasvoin lopulta antamaan heille anteeksi. Pystyin osoittamaan iäkkäille appivanhemmilleni rakkautta auttamalla heitä pienin teoin. He näkivät asenteeni, ja se vaikutti heihin. Nyt, noin viisi vuotta myöhemmin, he puhuvat minulle ystävällisesti ja kutsuvat usein taloonsa. He myöntävät kohdelleensa minua aikaisemmin väärin. He myös pyytävät minua rukoilemaan puolestaan, kun he ovat sairaana.”
Katso video
Lue lisää vainottujen kristittyjen tilanteesta Intiassa.
