Yleinen: Viikon debatti pui armokuolemaa: eutanasia on arvokysymys monelta kantilta

Kenkälaatikossa suuren ihmeen siemen

 

Wilhelmiina Erkkilä matkusti 13-vuotiaana Suomesta Romaniaan, ja näki aivan toisenlaiset olosuhteet olla lapsi. Kuva: Lauri Laukkanen

– Sain kokea sellaisia hetkiä, jotka eivät varmasti lähde mielestä. Ne muuttivat minua, kertoo 15-vuotias Wilhelmiina Erkkilä muistellessaan kahden vuoden takaista matkaansa Romaniaan.

Wilhelmiina Erkkilä, 15, oli aivan pienestä asti saanut koota Romanian ja Moldovan köyhille lapsille lähetettäviä, kenkälaatikkoihin pakattavia joululahjoja. Kahdeksanvuotiaana hän alkoi laskea, kuinka monta vuotta vielä pitäisi odottaa, jotta hän pääsisi itse mukaan noille reissuille, joilla paketit jaettiin toisen maan lapsille. Äiti ja isosiskot olivat jo päässeet.

Hämeenkyröläinen Erkkilän perhe kokosi ensimmäiset kenkälaatikkolahjansa 21 vuotta sitten.  Ensimmäisenä vuonna paketteja tehtiin vain oman perheen kesken.  Jo seuraavana vuonna perheen äiti, Marja-Leena Erkkilä alkoi kertoa Operaatio Joulun Lapsesta muillekin, radio-ohjelmien kautta, ja toimia Pirkanmaan alueella yhteyshenkilönä. Perheen isä Marko Erkkilä on ollut mukana käytännön töissä, autonkuljettajana paketteja kerättäessä, ja vastaamassa tekniikasta, vaimonsa keskittyessä erityisesti tiedon levittämiseen, Operaatio Joulun Lapsesta puhumiseen esimerkiksi seurakunnissa. Perheen viisi lasta ovat aina koonneet omia paketteja. Aina joulun lähestyessä perhe varastoi autotalliinsa muiden ihmisten kokoamia kenkälaatikkolahjoja. Siitä alkaa tämän perheen joulu.

Karas-Sana Neliöb. 22.-28.4.

–         Siihen aikaan eivät autotalliin mahdu autot, nauraa Marja-Leena.

Paljaat varpaat maalattialla

Kaksi vuotta sitten Wilhelmiinan odotus palkittiin, ja hän oli mukana viikon pituisella reissulla Romaniassa. Siellä hän pääsi omin silmin näkemään mihin paketit viedään, ja että talot siellä ovat oikeasti sellaisia hökkelitaloja, joita hän oli kuvista nähnyt. Niissä kodeissa oli maalattia ja koko talossa vain yksi huone jossa kaikki perheenjäsenet asuivat. Lapset saattoivat olla siellä paljain jaloin, vaikka oli talvi.

–         Vaikka olinkin nähnyt paljon videoita ja kuvia, ja kuullut millaista siellä on, niin oli se aivan eri asia nähdä se kaikki itse. Loppujen lopuksi se oli kuitenkin yllätys, millaisissa oloissa ihmiset joutuvat joka päivä siellä elämään. Ne olivat vielä huonommat kuin olin ajatellut.

Muuttunut mies

Poika kehitysvammaisten koulusta on juuri saanut kenkälaatikkolahjan. Marja-Leena Erkkilä (oik.) kertoo, että lahja voi muuttaa paljon enemmän kuin vain yhden joulun. Kuvassa vasemmalla Wilhelmiina Erkkilä.

Kotona kenkälaatikkolahjaa kootessaan Wilhelmiina oli rukoillut, että osaisi antaa lahjansa juuri sille lapselle jolle se oli tarkoitettu. Perillä hän tapasi Mihaelan, joka oli kymmenenvuotias, ja asui vanhempiensa sekä viiden sisaruksensa kanssa pienessä talossa. Mihaelalla oli paljon kotitöitä tehtävänä. Vasta niiden jälkeen tyttö pystyi ottamaan paketin vastaan. Yhteistä kieltä ei ollut, vain sydämen kieli, mutta tytöt saivat leikkiä yhdessä.

Tässä perheessä kenkälaatikkolahjat saivat ihmeitä aikaan, kertoo Marja-Leena.

–         Mennessämme heidän kotiinsa, perheen isä lähti pois, koska hän tiesi että olemme seurakunnasta. Hän käytti ilmeisesti paljon alkoholia ja oli väkivaltainen. Mutta Jumala muutti asiat, vaikka tuo isä ei ollut edes paikalla kun me olimme siellä ja puhuimme ja rukoilimme perheen äidin kanssa.  Saimme jälkeenpäin kuulla, että isän palatessa kotiin, hänessä oli tapahtunut muutos. Hän oli lopettanut juomisen eikä ollut enää väkivaltainen. Hän etsi itselleen töitä.  Voimme ajatella, että viemme vain kenkälaatikon, eikä yksi lahja voi mitään vaikuttaa. Mutta ei se ole niin.

Avain suljettuihin kyliin

Romanikylät ovat usein hyvin suljettuja, eikä vierailulle pääseminen ole itsestään selvää. Kenkälaatikkolahjat toimivat paikallisille seurakunnille avaimena päästä näihin kyliin. Diktatuurin vaikutukset ja korruptio näkyvät yhä vahvoina, ja monen on vaikea ymmärtää, miksi joku haluaa tulla auttamaan heitä ja antamaan lahjoja, vaikka ei saa siitä palkkaa. Auttaminen ja lahjat tekevät konkreettiseksi myös sanoman Jeesuksesta, sanoo Marja-Leena.

–         Kerromme että Jumala on jakanut niin paljon rakkauttaan meille, että me haluamme nyt jakaa sitä eteenpäin heille.

Pakettien jakamisen jälkeen kyliin palataan uudelleen ja niihin viedään esimerkiksi vaate- ja ruoka-apua. Paikallinen seurakunta järjestää yleensä paketin saaneille lapsille Suuri Seikkailu-opetuslapseuskoulun. Se on jatkoa näille paketeille, ja jo miljoonat lapset ovat sen suorittaneet. Monet näistä lapsista haluavat antaa elämänsä Jeesukselle.  Kun suomalaiset menevät jakamaan paketteja, he eivät koskaan tee tätä työtä yksin, vaan aina paikallisen seurakunnan kanssa. Näin uskonasioista kiinnostuneille on aina paikka johon mennä, ja jossa voi kasvaa Jumalan tuntemisessa.

”Paketti olikin paljon enemmän kuin olin ymmärtänyt”

–         Se matka muutti minua ihmisenä, toteaa Wilhelmiina.

Hän havahtui aiempaa selvemmin huomaamaan, miten paljon hyviä asioita on elämäänsä saanut. Ajatukset joulustakin ovat nyt erilaiset, ja nähtyään miten joillakin ihmisillä ei ole mitään, hän on oppinut arvostamaan paljon enemmän sitä mitä itse saa.

–         Siellä aloin ajattelemaan sitä, mitä siinä oikeasti tekee, kun kokoaa niitä paketteja. Olenhan minä pienestä asti tehnyt sitä, mutta en ole varsinaisesti ymmärtänyt millaisessa asiassa olen mukana. Se lahja jonka viemme, on tosi hyvä alku.

Niitä tarinoita on paljon, jatkaa Marja-Leena.  Toiminta ei muuta vain lasten yhtä joulua, vaan se voi muuttaa monen perheen koko elämän. Kun kylä avaa ovensa kenkälaatikoille, niin se avaa samalla myös paljon muulle. Monissa kylissä eivät lapset käy koulua. Kun lapset pääsevät kouluun, sen kautta on mahdollisuus muutokseen elämässä. He opettavat vanhempiaankin lukemaan. Moni lapsi saa kohdata Vapahtajan, ja seurakunta auttaa heitä kasvamaan. Usko on istutettu ensin lapsiin ja sen kautta perheeseen.

Erääseen kylään perustettiin kristillinen koulu. Kylän poliisin raportin mukaan rikollisuus on sen jälkeen vähentynyt alueella. Samoin kauppiaat ovat kertoneet, että lasten ja perheiden käytös on muuttunut, kun he ovat oppineet mikä on oikein ja mikä väärin, ja että pitäisi kohdella muita niin kuin toivoisi itseään kohdeltavan.

Kuka voi auttaa kaikkia näitä lapsia?

Alussa Marja-Leena mietti, kuinka hän ikinä voisi auttaa kaikkia näitä lapsia. Mutta sitten hän ymmärsi voivansa kohdata yhden lapsen kerrallaan, ja sekin on hyvä. Näin jokainen paketin saava lapsi tulee kohdatuksi. Kun suomalaiset kokoavat kenkälaatikkolahjoja, he voivat tehdä sen hyvällä mielellä, sillä lahjat menevät varmasti perille. Suomalaiset toimijat vievät paketit itse lapsille saakka.

–         Lasten huonojen elinolosuhteiden näkeminen on ollut raskasta. Mutta sitäkin vaikeammalta on sen jälkeen tuntunut Suomessa nähdä se, miten meillä on täällä kaikkea ihan liikaa. Ne asiat joita me haluamme, mistä olemme huolissamme ja mistä valitamme, ovat niin erilaisia kuin siellä. Heillä ei ole moniakaan niistä asioista, ja me emme ymmärrä olla edes kiitollisia. Ja silti siellä voi nähdä ilon ja onnen ihmisten silmistä. Se ei nouse mistään ulkoisesta asiasta, koska se ei voi nousta.

Wilhelmiina kertoo huomanneensa, että Romaniassa lapset olivat erilaisia kuin Suomessa. Ero näkyi lasten käytöksessä, siinä miten he suhtautuivat saamaansa hyvään.

–         Oli hienoa nähdä, miten he osasivat jakaa asioita ja ajatella muita. He myös olivat paljon yhdessä.

Myytyjä tyttäriä

Wilhelmiina kertoo uskonsa Jumalaan vahvistuneen, kun hän näki että Jumala voi auttaa niitäkin lapsia, jotka elävät tosi huonoissa oloissa. Sen sijaan pahalta tuntuu se, että useimmat hänen ikäisensä tytöt on siellä jo myyty avioliittoon, ja he ovat ehkä jo äitejäkin, vaikka ovat oikeasti vielä lapsia. Wilhelmiinan mielestä se on vapaudenriisto, ja antaa aivan väärän kuvan rakkaudesta.

Äitinsä tapaan Wilhelmiinalle tärkeitä asioita ovat toisten auttaminen ja kuunteleminen. Hän haluaa kannustaa muitakin auttamaan, jos siihen vain on mahdollisuus, sillä siitä saa itsellekin hyvän mielen. Itse hän toivoo pääsevänsä vielä uudelleenkin mukaan jakamaan paketteja, sitten kun on sille oikea aika. Mutta kummat mahtoivat saada Wilhelmiinan mielestä enemmän tällä reissulla, suomalaiset jotka menivät auttamaan, vai ihmiset joita he kohtasivat?

–         Aika paljon molemmat saivat. Loppujen lopuksi tosi paljon.

Joka vuosi Operaatio Joulun Lapsen kautta kerätään useasta maasta yhteensä yli 11 miljoonaa pakettia, jotka viedään lapsille ympäri maailmaa. Suomesta kerätyt paketit viedään Romaniaan ja Moldovaan. Kuka tahansa voi koota paketin ja viedä sen keräyspisteeseen marraskuun kolmannella viikolla.

Marja-Leena kertoo vanhasta lehtileikkeestä jossa kerrottiin, että Romaniasta saatiin 1940-luvulla apua sodan rikkomaan Suomeen. Hänen mieleensä se nostaa Raamatun lupauksen Saarnaajan kirjasta:  ”Lähetä leipäsi veden yli, ajan mittaan voit saada sen takaisin.”

Operaatio Joulun Lapsi on Samaritan´s Purse (Laupiaan Samarialaisen kukkaro) luotsaama kansainvälinen joululahjakeräys, jota Suomessa edustaa Patmos Lähetyssäätiö. Samaritan´s Purse -järjestöä johtaa kuuluisan evankelistan Billy Grahamin poika, Franklin Graham.

Ohjeita ja tietoa: https://www.joulunlapsi.fi/

Video Wilhelmiinasta ja Mihaelasta: https://www.youtube.com/watch?v=ZBD2_6VZcQM

Lisätty tieto Joulun Lapsi -operaation taustaorganisaatiosta 9.11.