Kaunasta toipuminen: kuinka meksikolainen Alexis kykeni antamaan anteeksi vuosien koulukiusaamisen?

 

Alexis varttui ja liittyi kirkkoon San Juan Otzolotepecin kaupungissa Meksikossa. Hänen vanhempansa, olivat kääntyneet kristityiksi hänen ollessaan kolmivuotias. Hän muistaa jo esikouluikäisenä alkaneensa kärsiä kiusaamisesta.

Alexisin mukaan heidän yhteisönsä piti kristittyjä pahoina ihmisinä. Heitä ei kohdeltu hyvin. Hän varttui syrjittynä ja ilman ystäviä. Luokkatoverit eivät pitäneet hänestä hänen kristillisen vakaumuksensa vuoksi. Hänellä oli vain yksi ystävä, luokan toinen kristitty lapsi. Tilanne yhdisti heitä.

Luokkatoverien lisäksi myös opettajat kohtelivat häntä huonosti. ”Muut halveksivat meitä, mukaan lukien opettajat. Opettajat myös pieksivät meitä, mutta en koskaan kertonut asiasta vanhemmilleni.”

Sansa neliöb 15.2-15.3. MJa

Alexis joutui kärsimään tätä vainoa 9 vuotta. Sitten vanhemmat päättivät siirtää hänet opiskelemaan ja asumaan toiseen kaupunkiin, hänen äitinsä perheen luokse.

Olin surullinen ja kyseenalaistin jopa Jumalan.

Perhe joutuu vainon kohteeksi

Eräänä päivänä tullessaan koulusta kotiin, hän näki perheensä yhteen kokoontuneena.  Hänestä se oli outoa, eikä kukaan tahtonut kertoa, mistä oli kyse. Hän meni huoneeseensa pohtien, mitä mahdollisesti on voinut tapahtua. Jonkun ajan päästä hänen tätinsä tuli huoneeseen. Täti kertoi, että koska he olivat kristittyjä, hänen isänsä oli piesty ja hän oli nyt vankilassa. Äiti oli yrittänyt suojautua väkijoukon hyökkäyksiltä.

”Tulin hyvin vihaiseksi, sillä aiemmat tapahtumat olivat muistissani. Haudoin mielessäni jonkinlaista kostoa. Kun sain selville isäni tilanteen, vihani vain kasvoi. Saatuani tietää tapahtuneesta, minusta tuntui pahalta, olin surullinen ja kyseenalaistin jopa Jumalan. Kysyin: miksi? Miksi tätä tapahtuu? Yritin etsiä vastausta.”

Kolmen päivän kuluttua Alexis sai selville, että hänen perheensä oli onnistunut pakenemaan asuinyhteisöstään. He tulivat samaan kaupunkiin, jossa hän itse asui. Mutta kaikki koettu vaikutti häneen syvästi.

Open Doors auttoi Alexisin perhettä toipumaan.

Toipuminen ja uuden elämän alku

”En kokenut kohtaamaani vainoa samalla tavalla kuin vanhempani. Kaikki, mitä oli tapahtunut, kaikki aiemmat ongelmani ja nyt ymmärrän sen – ovat vaikuttaneet minuun aina tähän päivään saakka. Ne jättävät jälkiä. Pyydän Jumalaa auttamaan minua ymmärtämään kokemamme, kaiken; mitä vanhempani joutuivat käymään läpi.”

Tapahtuneen hyväksyminen oli Alexisille vaikeaa. Hän jatkoi kuitenkin rukoilemista. Hän pyysi Jumalaa auttamaan, jotta pääsisi yli kokemastaan traumasta. ”Tällainen jättää jäljen mieleesi, mutta tiedän, kuinka tästä pääsee eteenpäin; Jumalan avulla. Jumala kosketti sydäntäni, nyt näen kristityn elämän eri tavalla.”

Open Doors auttoi Alexisin perhettä toipumaan kärsimästään traumasta. Alexisin OD:lle suunnitteleman projektin avulla perhe osti mopotaksin tulonlähteekseen. Se aloitti elämänsä alusta uudessa kaupungissa. Traumaterapian avulla Alexis oppi myös ymmärtämään enemmän itseään, sitä kuinka tapahtunut oli vaikuttanut häneen, ja miten toipuminen voi tapahtua.

”Pidän itseäni yksinäisenä ihmisenä. Ymmärsin, että kaikki tapahtunut, eämä San Juanissa, kaikki mitä koin, vaikutti minuun. Jopa tänään se vaikuttaa. Minuun vaikuttaa edelleen se, ettei minulla koskaan ollut ystäviä, ja että opettajat eivät auttaneet meitä. Tehdessämme joitakin terapiaharjoituksia, tajusin, että se oli vaikuttanut minuun ja vaikuttaa edelleen. Terapia oli hyvin hyödyllistä, sen avulla kykenin havaitsemaan ongelmani ja sen, miksi olen tällainen.”

Tänään Alexis voi paremmin. Hän on jo kyennyt antamaan anteeksi kotikaupunkinsa ihmisille. Aiemmin hän tunsi syvää kaunaa eikä edes käynyt kaupungissa kolmeen vuoteen. Jokin aika sitten hänellä oli mahdollisuus palata sinne. Hänestä tuntui tuolloin erilaiselta kuin aiemmin. Hän koki tervehtyneensä sydämessään.

Kokemastaan huolimatta Alexis tuntee kiitollisuutta: ”Olen hyvin kiitollinen Jumalalle. Huolimatta siitä, mitä olemme joutuneet käymään läpi, minulla on yhä vanhempani. He ovat täällä kanssani, perheeni, veljeni, kaikesta kokemastamme huolimatta. Jumala piti huolta meistä. Näin Hänen kätensä johdatuksen ja Hänen voimansa. Näin, kuinka Hän antoi kaikkea, mitä tarvitsimme: ruokaa, rahaa, terveyttä. On monia asioita, joista olen kiitollinen, mutta erityisesti kiitän vanhemmistani, jotka ovat yhä elossa.”

Alexis lopettaa pyytämällä rukoilemaan hänen ja perheensä puolesta: ”Rukoilkaa elämäni puolesta. Sanoin Jumalalle: ’Ehkä Sinulla on suunnitelmia minun varalleni. En tahdo oman tahtoni toteutuvan. Ehkä tahdot minun tekevän jotakin, mutta tahdon Sinun tarkoitustesi näkyvän elämässäni. Tapahtukoon kaikki, mitä Sinulla on, elämääni varten.’ Haluan Jumalan auttavan minua hyväksymään ja ymmärtämään Hänen tarkoituksensa. Haluan Hänen antavan voimaa niin, että voin täyttää tarkoituksen; myös perheeni, vanhempieni, veljieni ja minun elämäni puolesta.”

Alexis on jo kyennyt antamaan anteeksi.

 
Open Doors tilaa ilmaislehti punainen