Kansanlaulukirkko valloittaa Suomea

 

Vantaan Myllypäivien kansanlaulukirkon yhteistyökumppanina on Tikkurilan seurakunta. Kuva: Jukka Hako

Kun tutut kansanlaulujen melodiat yhdistettiin uusiin sanoihin, syntyi suosittu kansanlaulukirkko.

– Tiesin melodioiden olevan tuttuja keski-ikäisille ja vanhemmille, mutta silti suosio yllätti, kansanlaulukirkon laulut kirjoittanut runoilija Anna-Mari Kaskinen sanoo.

Kansanlaulukirkko on otettu omaksi maalla ja kaupungeissa. Se on viety kirkonmäelle, kirkkopuistoihin ja vanhojen pappiloiden pihapiiriin. Laulut ovat kaikuneet rannoilla, sisävesilaivoilla, kulttuurikeskuksissa ja työväentaloilla. Kirkkovenesoutu on päättynyt lauleloihin.

Kesävieraiden kirkkopyhät, pitäjäjuhlat, martat, pelimannipäivät ja kansanmusiikkitapahtumat ovat valinneet kansanlaulukirkon omaan hiljentymiseensä. Viime viikolla se löysi Imatran sotaorpoleirille.

Kylväjä Neliöb. 1.-14.12. MJa

Oulussa kansanlaulumessu järjestettiin lasten oikeuksien päivänä. Teemana oli sukupolvien kohtaaminen.

Juhannus ja suvivirren sunnuntai ovat suosittuja kansanlaulukirkkopyhiä. Sen reippain sävelin on avattu Yhteisvastuukeräyksiä ja perheiden päiviä.

Suomen Lähetysseuran kesäjuhlilla kansanlaulukirkko on vakiotapahtuma. Sen ovat löytäneet myös ruotsinsuomalaiset. Floridassa laulut herkistivät suomalaisten syntymäpäiväkutsut.

Naiset
asialla

Lohjalla järjestettiin kanttori Sirpa Lampisen ohjauksessa palmusunnuntaina 2003 kansanmusiikkimessu. Aloite oli tullut kansantanhuajilta.

Runoilija ja kirjailija Anna-Mari Kaskinen kirjoitti messuun seitsemän laulua, jotka olivat myös alkuperäiseltä sanoitukseltaan sopusoinnussa messukokonaisuuden kanssa. Ehtoollislauluna oli Nälkäisille taivaan leipää, joka laulettiin Tuuditan tulisoroista -laulun sävelellä.

Kaskisen vierailtua naapuriseurakunnan runo-illassa, siellä laulettiin joitakin kansanmusiikkimessun lauluja.

Tämän jälkeen Kaskinen ja Seurakuntien lapsityön keskuksen musiikkikouluttaja Kaija Eerola tapasivat ja täydensivät laulusarjaa muutamilla tutuilla kansanlaulumelodioilla, joihin Kaskinen teki uudet sanat. Mukaan tulivat muun muassa Saunavihdat, Kotimaani ompi Suomi ja Metsäniityn orvokkeja.

Eerola antoi kokoelmalle nimeksi kansanlaulukirkko. Lauluvihkosesta on otettu neljä painosta ja tehty äänite. Eerolalla on ollut tärkeä rooli ”matkasaarnaajana”.

– Kansanlaulukirkko muuntuu moniin tarpeisiin. Jos ei ole pappia, se hoituu maallikkovoimin. Se voi myös madaltaa kynnystä osallistua seurakunnan yhteiseen messuun, Eerola uskoo.