”He luulivat papin ohjeiden olevan kommunismiajalta” – Venäjällä tarvitaan raamatunopetusta

 
Hymyilevä nainen kirkossa tv-kameran takana kuulokkeet päässä

Oksana Dyban työhön kuuluu muun muassa kristillisten tv-ohjelmien tekeminen. Kuva: Mihail Ivanov.

Inkerin kirkon Karjalan rovastikunnan tiedottaja Oksana Dyba on tehnyt Venäjällä pitkään kristillistä mediatyötä. Työlle on tarvetta, sillä kristinuskon perusasiat ovat monelle vieraita.

Dyba kertoo, että venäläiset mieltävät itsensä usein kulttuurillisesti ortodoksiksi, vaikka eivät harjoittaisi uskoa. He eivät osaa useinkaan Isä meidän -rukousta tai omista Raamattua. Kiinnostuneimmat saattavat lähteä kirkkoon sukulaisen tai ystävän kanssa, mutta Jumalan sanan lukeminen koetaan liian vaikeaksi.

Tietämättömyys Raamatun opetuksista näkyy eri tavoin.

Perheniemi neliöb. elokuu MJa

– Muutama vuosi sitten entinen pappimme antoi orpopojan adoptoineelle perheelle kasvatusneuvoja. He olivat hämmästyneitä kuultuaan, että ohjeet oli lainattu Raamatusta. He luulivat niiden liittyvän kommunistiaikaan, Dyba muistelee.

Kristinuskon aakkosia venäläisille

Venäjällä monen on Oksana Dyban mukaan vaikea ottaa evankeliumia suoraan vastaan. Siksi tarvitaan muita keinoja.

– On hyvä, että on olemassa media, jonka kautta kertoa uskosta ja opettaa Raamattua.

Dyba on ollut mukana tekemässä esimerkiksi Kristinuskon ABC -televisiosarjaa. Sarja oli tauolla koronapandemian takia, mutta kuvauksia on jatkettu jälleen. Ohjelmia juontaa piispa emeritus Aarre Kuukauppi. Pietarissa kuvattavat ohjelmat tekstitetään Karjalan tv-studiossa venäjäksi ja esitetään tv-kanavalla sekä VKontakte-nimisessä sosiaalisen median palvelussa ja YouTubessa.

Mutta media ei ole ainoa väline, jonka kautta pyritään tavoittamaan venäläisiä. Dyba kertoo, että Kontupohjassa järjestettiin ennen pandemiaa useita englannin kielen leirejä, jonka oppikirjat ja käsiteltävät teemat perustuivat Raamattuun. Näin monet nuoret kuulivat Jumalan sanaa leirin aikana.

Tie hengellisen työn tekijäksi

Oksana Dyba koki hengellisen heräämisen 27-vuotiaana, kun hän koki, että elämästä puuttui jotain tärkeää uskovan isoäidin poismenon jälkeen. Mummon sitkeät rukoukset eivät menneet hukkaan.

Dyba kouluttautui alun perin matematiikan opettajaksi, mutta on tehnyt jo pitkään kristillistä mediatyötä. Työnkuvaan ovat kuuluneet kristillisten tv-ohjelmien tekemisen lisäksi vierailut Suomen seurakunnissa Medialähetys Sanansaattajien kautta.

Mediatyön ohella Dyba hoiti kolmen vuoden ajan myös kotipaikkakuntansa Kontupohjan seurakunnan asioita, etsi puhujia jumalanpalveluksiin ja järjesti tarvittaessa kotiseuroja, kun seurakunnalla ei ollut pappia ja kirkkoherra oli liian kiireinen toimiessaan samaan aikaan Petroskoin seurakunnan kirkkoherrana. Nyt seurakunta on saanut avukseen nuoren diakonin.

Koko elämä rukouksen varassa

Oksana Dyba pyytää muistamaan Inkerin kirkkoa rukouksin. Seurakuntien tulevaisuus huolettaa, sillä aktiiviseurakuntalaiset ikääntyvät ja nuoria on vaikea saada sitoutumaan toimintaan.

Rukous on Dyballe tärkeä voimavara niin työssä kuin elämässä muutenkin. Viime aikoina rukouksissa ovat olleet muun muassa Ukrainassa asuvat sukulaiset. Hänellä on vahva usko rukouksen voimaan.

– Vaikken ymmärtäisi kaikkea, on tärkeä rukoilla uskossa asioiden puolesta ja luottaa siihen, että kaikki mitä tapahtuu, tapahtuu Jumalan tahdon mukaan.

Teksti: Elina Uusikylä

 

Haastattelu on julkaistu Sansa-lehdessä 2/2022.

 
Sansa artikkeliban 3.5. alkaen,MJa