Harrastusleiriltä löytyi taitoja ja aarteita

 

Saija Simanainen iloitsee lasten kohtaamisesta. Hän toivoo voivansa työnsä kautta välittää heille turvaa ja rohkaisua.
Kuva: Minttumaria Ukkonen

Koululaisten harrastusleiri on osa Sley:n lapsi- ja varhaisnuorisotyötä, joka toteutuu leireillä, tapahtumissa ja pyhäkouluissa. Sadat vapaaehtoiset mahdollistavat laadukkaan toiminnan. Monenlaisia lahjoja voi käyttää lasten hyväksi.

Karkun evankelisen opiston eteisessä käy juhannusta edeltävänä maanantaina tohina. Vähitellen paikalle kerääntyy yli 120 lasta. Ilmassa on jännitystä ja iloista puheensorinaa. Joku on tullut paikalle ensimmäistä kertaa, toiset etsivät katseellaan edellisiltä vuosilta tutuksi tulleita kasvoja. Alkamassa on 7-14-vuotiaiden harrastusleiri, joka vuosittain kerää suuren joukon koululaisia tuttujen tai ihan uusien harrastusten pariin. Leiriläiset saapuvat pitkienkin matkojen päästä, ei ainoastaan lähiseudulta.

Leiriläiset on jaettu toiveiden mukaan erilaisiin harrastuspajoihin. Tänä vuonna tarjolla on ollut erityisen suosittu sporttipaja, sekä draamaa, musiikkia, kädentaitoja, tanssia, puutöitä sekä Afrikkapaja, jonka teemana on Sambia ja Kenia. Pajan ohjelmassa on myös  pienien lahjojen valmistamista kenialaisille orpolapsille lähetystyöntekijä Satu Arkkilan johdolla. Harrastuspajojen ohjaajilla on hallussaan rautaista osaamista. Esimerkiksi musiikkipajaa luotsaa The Rain yhtyeestäkin tunnetuksi tullut Tatu Haveri.

Sansa syyskeräys artikkelin alle

 

Työn tulokset näkyvät, kun samat lapset tulevat yhä uudelleen mukaan

 

Leirin johtaja, Sley:n lapsi-, varhaisnuoriso-, ja perhetyön sihteerinä reilut kymmenen vuotta työskennellyt Saija Simanainen kertoo iloitsevansa siitä, että leirillä on tänäkin vuonna monia lapsia, jotka ovat tulleet mukaan aivan ensimmäistä kertaa. Mutta sekin ilahduttaa, kun samat lapset tulevat yhä uudelleen. Siinä näkee työn vaikuttavuuden.

Työssämme on koko ajan kaksi tärkeää tavoitetta. Ensinnäkin se, että lapset löytäisivät paikan jossa voivat käydä säännöllisesti ja oppia lisää Jumalasta. Toinen tärkeä asia on tavoittaa mukaan uusia lapsia. Mietimme miten löydämme heitä, miten kutsumme mukaan, ja miten osaamme sitten kohdata heidät. Omassa työssäni haluan antaa lasten elämään turvaa ja rohkaisua siitä, kun he saavat elää pelastettuina ja voivat turvautua Jumalaan.

Sley:n lapsityö toimii hyvin pitkälle vapaaehtoisten voimin. Harrastusleirillä on mukana 12 vapaaehtoista aikuista eri tehtävissä. Lisäksi isosia on 17. Vapaaehtoisia saadaan mukaan esimerkiksi järjestämällä heille koulutuksia. Koko Suomessa Sleyn lapsityössä on mukana jopa 300 vapaaehtoista. Heistä 120 on pyhäkoulunopettajia. Simanainen kertoo, että lapsityö alkaa perhetyöstä, jossa mukana voivat olla jo vauvaikäiset. Pyhäkoulujen kautta tavoitetaan leikki-ikäisiä ja kouluikäisiä lapsia noin 500 vuodessa. Kouluikäisten leirejä järjestetään vuodessa noin 20.

 

Omien lasten kautta vapaaehtoiseksi ohjaajaksi

 

Yksi harrastusleirin vapaaehtoisista on luvialainen Kimmo Kulmala, joka on tullut mukaan toimintaan omien lastensa kautta. He olivat aluksi mukana leiriläisinä, mutta nyt 16- ja 18-vuotiaat pojat ovat isosen tehtävissä. Kulmala kokee leirin olevan mainio alku kesälle. Leirillä hän pääsee hyvin irti omasta arkityöstään opettajana. Puhelimeen tulee kyllä koko ajan työhön liittyviä viestejä, mutta ei täällä ehdi niihin vastaamaan, hän nauraa.

– Olen täällä sporttipajan ohjaajana. Tässä saa käyttää omaa ammattitaitoaan ja erityistaitojaan lasten hyväksi. Isoin haaste on varmaan juuri se, miten ehtii arjen keskellä suunnittelemaan leiriä etukäteen, ja irtautumaan omasta työstään leirille lähtemistä varten. Sley:n lapsityö on mielestäni tosi laadukasta, ja olen iloinen saadessani olla siinä mukana. Erityisen hienoa tässä on jatkumo, se että kouluikäisten toiminnasta voi siirtyä suoraan nuortentoimintaan. Omatkin lapseni ovat saaneet mukana olemisesta tosi paljon.

Kulmala toivoo että hänen oma iloisuutensa voisi tarttua leirillä lapsiinkin. Hän toimii muutenkin vapaa-aikanaan urheilun parissa vapaaehtoisena, ja haluaa tarjota lapsille hyvän toiminnan lisäksi myös turvallisen kristillisen vaihtoehdon. Hän uskoo kristillisyyden näkyvän sellaisessakin toiminnassa, jossa sitä ei sanoilla tuotaisikaan esiin.

– Oma työni opettajana on palvelutyötä, ja vapaaehtoisena toimimisessa on paljon samaa. Tässä voin käytännöllisellä tavalla palvella myös Jumalaa. Se on yksi syy, miksi olen mukana.

 

Myyräpalloa, uusia kavereita ja löytynyt aarre

 

Aino Koskela kertoo, että leirillä on uusien taitojen lisäksi löytynyt aarteitakin. Kuva: Minttumaria Ukkonen

Kolmen leiriyön jälkeen on aika pakata kassit ja suunnata kotia kohti. Hämeenkyröläinen Johanna Naskali, 11, oli ollut aiemmin Karkussa tyttöjen viikonlopussa, mutta nyt ensimmäistä kertaa harrastusleirillä. Kivointa hänen mielestään oli uiminen ja harrastuspajassa oleminen. Paikka oli valmiiksi tuttu, sillä hän on perheensä mukana käynyt usein Karkun opistolla messussa. Leirillä oli sitä kautta tutuiksi tulleita kavereitakin.  Uusia taitoja opittiin kädentaitopajassa. Johanna on oppinut myös sen, että suurin aarteemme on taivaassa, eikä sen arvokkaampaa aarretta olekaan. Johannan mielestä on tärkeää, että leirillä puhutaan Jumalasta.

Johannan isoveli Lauri, 15, on ollut leirillä kaksi vuotta aiemmin eräpajassa, ja kertoo saaneensa silloin leiriltä uusia kavereita. Lauri ei tänä vuonna ollut mukana leirillä, mutta kertoo käyneensä Sley:n isoskoulutuksen, ja on jatkossa valmis tulemaan leirille isosen tehtäviin.

Helsinkiläinen, pian kymmenenvuotias Aino Koskela on ollut leirillä jo neljä kertaa. Takana on osallistuminen käsityöpajaan, Japani-pajaan, draamapajaan, ja nyt Kings kids- tanssipajaan. Aino on leirin jälkeen hyvällä mielellä, ja kertoo ettei keksi mitään, mistä ei olisi leireillä tykännyt. Vain sade on tänä vuonna vähän harmittanut. Ruoka on ollut tosi hyvää, ja harrastuspajojen lisäksi on ollut paljon muutakin leiriohjelmaa, kuten tänä kesänä hitiksi noussut myyräpallo. Se on vauhdikas ulkopeli, eräänlainen lipunryöstön ja hipan sekoitus.

– Kaikkien leirien pajat on olleet tosi kivoja, mutta ehkä King’s Kids-tanssipaja tai Japani-paja ovat olleet kivoimpia. Japani-pajassa me maistettiin erilaisia Japanin herkkuja, leikittiin japanilaisia leikkejä, tutustuttiin siihen miten ne käyvät koulua, ja katsottiin japanilaista elokuvaa. Opin japanilaisia kirjaimiakin. Mun mummi on kertonut mulle näistä leireistä, ja isoveli on myös ollut täällä. Tykkään tällaisista leireistä joissa ollaan yötäkin.

Tänä kesänä Aino osallistui tanssipajaan, vaikka aiempaa kokemusta tanssiharrastuksesta ei ollut. Leirille tullessaan ei tarvitse olla valmiiksi taitava. Onko Aino oppinut jotakin Jumalasta?

– Joo, paljonkin. Tänä vuonna leirin aihe oli “aarre taivaassa”. Opin että taivaaseen pääsee kun uskoo Jumalaan ja Jeesukseen, siihen ei tarvita mitään sen ihmeellisempää. Se on suora reitti taivaaseen.