Ex-criminal Dayn puuhamiehet: Ennen tehtiin jonkun muun nimissä, nyt tehdään Jeesuksen nimissä

Ex-Criminalday tulee jälleen. Jukka Tolonen ja Ali Niemelä ovat valmiita.

En ottaisi yhtään askelta, jos ei tietäisi Jumalan olevan tämän takana, sanovat rikoksen poluilta pelastuneet, entiset päihdekäyttäjät. He haluavat jokaisen tietävän Helsingin Vaasanaukiolla lauantaina, kuka pystyy muuttamaan elämän.

Entinen huippukitaristi Jukka Tolonen ja väärille poluille eksynyt lukkoseppä Ali Niemelä rupattelevat Radio Dein lähetyksessä leppoisasti, hörähtävät välillä nauruun silmät tuikkien! Asia on tärkeä. He kutsuvat itseään Taivaan Isän juoksupojiksi, myöntäen auliisti, että heitä on moneen junaan. Ja meitä! Toiset juna on jättänyt, toiset roikkuvat jotenkin mukana ja toiset ovat tukevasti kyydissä. 

Lauri ”Late” Johanssonin kanssa päävastuun tapahtumasta kantava Ali Niemelä puhuu paljon. Hän jaksaa jakaa kiitosta, tsempata ja pumpata tapahtuman puolesta. Suusta tulee vakaasti, ettei ottaisi yhtään askelta, jos ei tietäisi Jumalan olevan tämän takana.

– Kovat voimat ovat vastassa. Se pitää ottaa terveellä tavalla. Tämä ei ole leikkiä. Tulee unettomia öitä. Välillä on hermot kireällä. Jumala riisuu, painaa rusinaksi, mutta kun kaikki on ohi voi hyppiä Noan kanssa. Että Hallelujaa.

Ali nousee mielellään lavalle kertomaan muutoksesta, eikä hän kursaile sanoa, että mitä isompi muutos, sitä paremmin se näkyy.

– Mitä syvemmältä nousee, sitä suurempi ihme. Jos tavallinen ihminen tulee uskoon, voi olla että vain Jumala tietää. Mutta meissä se näkyy ja kuuluu. Koko kylä tietää ja miettii, miten tämä on mahdollista. Valtava muutos puhuttelee. Ja se jopa näkyy tilastoissa,

Vieraita Venäjältä ja Virosta

Tänä vuonna lavalle nouse entistäkin tylymmän tarinan kertovia, entisiä rikollisia Venäjältä ja Virosta.

– Siellä kaikki paljon ammattimaisempaa, raaempaa ja kovempaa. Vankilat ovat kovia paikkoja. Mutta Jeesus on sama. Ilo ja riemu yhdistää, rakkaus yhdistää ja rikkoo kulttuurilliset perinteet, Ali sanoo.

Tapahtuman tarkoitus on evankelioida ihmisiä, mutta se on myös hetki, jolloin tavataan ehkä jo rikollispoluilta tuttuja kasvoja.

– Kiva nähdä, kun ihmisiä tulee uskoon. Meille entisille vangeille ja kriminaaleille kiva juttu. On kiva tavata, nyt se on ohi. Ennen tehtiin jonkun muun nimissä, nyt tehdään Jeesuksen nimissä.

Ali sanoo, että kun hän tuli uskoon, tuli kauhea hätä hänen kaltaistensa ihmisten puolesta. Mies kiihtyi asian puolesta nollasta sataan hetkessä.

– Kaikkein kovimmat jätkät uskaltaa sanoa, että uskoo Jeesukseen. Piikkiä tulee kyllä. Mutta mitä väliä sillä on, mitä ihmiset puhuu.

Sitä pilkkaa ja piikkiä joutuu kohtaamaan myös tapahtumalavalta.

– Suru tulee, jos joku pilkkaa, eikä ota vastaan. Näkee, että ihminen on hirveässä kunnossa, puhuu sekavia. Sielunvihollinen on eksyttänyt pahasti ja ihminen vaan pilkkaa. Annan lehden ja sanon: lue tuota. En voi muuta kuin toivottaa siunausta ja sanoa: kiitos, oli kiva ennen liikkua sun kanssa, Ali sanoo.

Älä ota riskiä päihteiden kanssa

Entisten rikollisten kohtaloita esille tuova tapahtuma koki synnytystuskia. Tapahtuma voi nyt hyvin. Konsepti on yksinkertainen ja tavoite selkeä. 

– Kertoa Jeesuksesta, julistaa evankeliumia. Siksi, että rikollisen elämä voi muuttua. Ja että elämä muuttuu, vaikka on kuinka synkissä syövereissä, Ali sanoo.

Työtä on paljon, mutta niin on myös intoa ja näkyä. Entiset päihdekäyttäjät haluavat varoittaa kaikkia vaaroista.

– Mulla on hyvät vanhemmat ja pärjäsin nuorena, mutta päihteet ja niistä tulleet lieveilmiöt ottivat voiton. Eihän kukaan sitä hommaa ole valinnut itselleen, sanoo Ali. 

Päihteettömyys on kirjoitettu isolla näiden miesten käsivarsiin.

Mun mielestä Jeesus ja raittius kulkee käsi kädessä, sanoo Jukka.

– Kyllähän se Raamatusta tulee, että olkaa raittiita ja valvokaa omaa tilannetta. Koska paha ympäröi meitä ja yrittää saada meitä erilaisilla tavoilla satimeen. Jos on heikkoutta siihen suuntaan, jos on ollut aikanaan päihdeonglema, niin et voi yhtään ottaa mitään. Nollaraja! Jos annat pikkurillin pirulle, niin se vie koko käden heti.

– Olen iloinen, että Herra neuvo mua siellä vankilassa. Mä tulin uskoon ja  annoin elämäni Jeesukselle. Vasta vanhoilla päivilläni ymmärsin, että jos jotain lupaa, se pitää pitää. Minä lupasin lapsilleni, että teen kaikkeni päihteettömyyden eteen, kun he tulivat vankilaan minua katsomaan. Tiesin että tää mun on pakko pitää ja aion tehdä sen. Herra ohjasi mut käymään noissa NA- ja AA-ryhmissä. Opiskelin niitä kahtatoista askelta ja oon siitä iloinen, koska mulle tuli sitä kautta selväksi se, että semmoinen joka on aikanaan käyttänyt, ei voi kohtuukäyttää yhtään mitään enää, sanoo Jukka. 

Älä tee sitä

Ali nyökyttelee ja sanoo  muistavansa ensimmäiset amfetamiini-vedot.

– Tiesin, että elämä ei koskaan enää ole samanlaista. Kyllä se on niin vaarallista ainetta, kun se tietylle henkilölle kajahtaa, sanoo Ali. 

– Se oli vaan niin ”high fly”. Siitä se lähti. Tajusin, että viina tai mikään ei ole enää mitään. Niin kuin Jukkakin. Amfetamiini oli meille kuin ilmaa jota hengitimme. Ilman sitä oli ihan veto pois.

Tämän he haluavat kerta toisensa jälkeen julistaa lavalta aukiolle kertyville ihmisille – ihan tavallisille tai sitten heidän kaltaisilleen väärin välinneille, mutta myös poliiseille, viranomaisille, miehille, naisille, nuorille tai vanhoille.

– Jossain vaiheessa kaikki ympäriltä menettää merkityksen. Se on johtotähti, kun kaikki kaverit on käyttäjiä, piri-addikteja. Aine ja elämäntapa yhdisti öisin. Kaikki tunsivat toisensa. Sitä kamaa on, jos sitä haluu.

Ne verkostot olivat ennen. Nyt Ali ja Jukka haluavat kaikki käyttäjät uudelleen verkostoitumaan, mutta eri merkeissä. Näissä verkostoissa ei lasketa onko pieni vai iso kriminaali. Sama armo toimii jokaisessa, oli sitten entinen lukkoseppä tai huippukitaristi. Oli vankilassa ollut kerran tai kymmenen kertaa.

– Olen ollut kaksi kertaa vankilassa. Ensimmäinen kerta oli rattijuoppous yhdistettynä huumeiden hallussapitoon ja toinen oli törkeä pahoinpitely. Että olen siinä mielessä ollut rikollinen, vaikka ennen kaikkea olin rappio-narkomaani, ihan puliukko tasolla.

En voinut ymmärtää, että minulla olisi mitään mahdollisuutta nousta sieltä, ennen kuin löysin Jeesuksen.

– Jotenkin sitä paatuu ja alkaa ajattelemaan, että tämä on mun elämäntapa, enkä voi muuttua. Se on semmoinen valhe, joka valtaa sinut. Ei muka voi muuttua, sanoo Jukka Tolonen, joka lopulta menetti se kaikkein rakkaimman, mahdollisuuden soittaa kitaraa.

– Mä tarvitsin se kovan paikan. Se oli hirveä asia. Mutta Jumala antoi niin paljon, että en haluaisi vaihtaa. En todellakaan haluaisi vaihtaa takaisin, vaikka saisin täydellisen kitaransoittotaidon, mutta en Jeesusta. Ei kiitos! 

 

Tietoa tapahtumasta: citymission.fi, excriminalday.fi