Yleinen: Tuomas Enbuske kuvaa luterilaista uskoaan: ”Ei kielilläpuhumista, ei ikoneja, ei suitsukkeita – Sana riittää”

Evankelistan ja Kotimaan verkkotuottajan evankeliointiajatukset eivät kohdanneet

 

Ilkka Puhakka ja Jaakko Kaartinen-Koutaniemi kohtasivat Radio Dein Viikon debatissa.

Suorana lähetettävä Radio Dein Viikon debatti-ohjelma palasi keskiviikkona kesätauolta kirkkoa jakavan asian pariin. Kansainvälinen evankelista Ilkka Puhakka ja Kotimaa-yhtiöiden verkkotuottaja Jaakko Kaartinen-Koutaniemi olivat yksimielisiä evankelioinnin tarpeesta, mutta eri mieltä niin sen sisällöstä kuin sanoman välittämisen tavoistakin.

Körttitaustainen Kaartinen-Koutaniemi pitää kirkon sananopettamista tärkeänä, mutta näkee herätyskristillisen lähestymistavan ongelmana.

– Kyllähän kirkon pitää kertoa itsestään, eihän kirkko mykkä ole. Ajatukseni askartelevat sen parissa, että mitä kerrotaan ja mitä vaaditaan. Uudelleen evankeliointi tai totisen uskoontulon vaatimus on jotain sellaista, jota minä karsastan, Kaartinen-Koutaniemi pohtii.

Sansa neliöb. 1.-30.5.

Allergiaa ja anteeksipyyntöjä

Pitkään Venäjää, Suomea ja Saksaakin evankelioinut Ilkka Puhakka on vereslihalla julistamisen luotaantyöntävän tylyyden ja vihaviritteisen painostamisen vuoksi, jota evankelioitavat ihmiset välillä kohtaavat.

– Jos minulla olisi valtaa, niin tekisi mieli pyytää anteeksi tuhansilta ihmisiltä, että kuinka evankeliumin nimissä on kertakaikkiaan särjetty ihmisiä. Olen vapaa kaikista näistä rasitteista ja enempikin hoitamassa näitä rasitettuja. Se on elämäni yksi sivujuonne.

Kun puhe kääntyy tyylistä sisältöön, sijaiskatumus vapautuu avoimeksi ilosanoman edustamiseksi, herättämiseksi. Sitä Puhakka ei pyytele anteeksi, vaikka se osoitettaisiin lapsena kastetuille.

 – Ei siinä, että herättelee, ole mitään anteeksipyydettävää, vaan tavassa, töykeydessä. Minulle evankeliointi on puhtaasti sitä, mitä apostolit alkoivat tehdä ylösnousemuksen jälkeen. Se on ylösnousseesta Jeesuksesta kuuluttamista. Se on sen todistuksen antamista, mitä tämä Jeesus ihmisten elämässä tekee. Se on monella tavalla henkilökohtaista todistusta ja kirkon julistusta, voimakkaan sanoman kertomista, että Jeesus Kristus elää, on ylösnoussut ja vaikuttaa, Puhakka määrittelee.

Riittääkö taitoa, riittääkö kaste?

Sekä Puhakka että Kaartinen-Koutaniemi näkevät, että viesti välitetään liian usein taitamattomasti, jopa puhetaidottomasti. Koutaniemi peräänkuuluttaa itsekriittisyyttä ja Puhakka näkee ilosanoman tarjouksena.

– Siellä on kuulijat eli vastaanottajat – ihmiset, joille kerrotaan. Heillä on sisäsyntyinen tarve kuulla, jos sanoitus on oikea. Jos sanoitus on väärä, se menee ohi maalitaulun, mutta jos se on oikea, se osuu. Silloin sanoma Jeesuksesta Kristuksesta tavoittaa kuulijakuntansa, ne jotka sitä kaipaavat, myös kastettujen joukosta. Minulle evankeliumi on niin kiteytynyt Jeesuksen ympärille,  että on tavallaan sama, onko ihminen kastettu vai ei. On kysymys siitä tarjouksesta, mikä hänelle on tarjolla, evankelista paaluttaa.

Kaartinen-Koutaniemi ei hyväksy pelastavan sanoman julistamista kastetuille. Hän toteaa, että kirkon usko riittää, vaikka ihminen itse ei edes uskoisi. Hänen kritiikkinsä taustalla on toisaalta vuosikymmenten takaiset satakuntalaisnuoren kokemukset ja toisaalta vielä vanhempi Amerikan evankelikaalien eetos.

– Evankeliointi määrittyy minulle varauksellisesta käsitteestä ”amerikkalainen evankelikaalinen uskonnollisuus”, joka rantautui Suomeen 1960–70-luvulla. Kasvoin Porissa ripari-iässä, ja siellä oli hyvin voimakas katulähetyksen herätys liikkeellä. Evankeliointi oli siinä kontekstissa kastetuille kirkon jäsenille osoitettua herätyspuhetta:  ”Ei riitä, että olet  kastettu. Ei riitä, että olet kirkon jäsen. Ei riitä, että olet kauhea tapakristitty. Sinun pitää tulla oikeaan, totiseen ja sisäiseen tuntemukseen uskostasi.” Nimenomaan tämän kehotuksen tai vaatimuksen yhdistän evankeliointiin.

Puhakalle evankeliointi on, ei vähempää kuin kirkon identiteetin ehto.

– Kyllä minäkin karsastan näitä vaatimuksia ja ne ovat vieraita minulle, mutta evankelioiminen on minulle lyhykäisyydessään synonyymi sanalle Jeesus. Evankelioimistyössähän on vakava usko siihen lähtökohtaan, että Hän on totta ja elää. Olen sitä mieltä, että sitä tulee kertoa uudelleen ja uudelleen ja uudelleen erilaisilla, elävöittävillä tavoilla. Tulee ja saa evankelioida. Kirkko ei ole kirkko ilman evankeliumin julistusta. Sitten se on joku toinen laitos.

Kuulet koko Viikon debatin täältä.

Lue myös: ”Evankelistat koolla Ryttylässä”

 
Dei, herätys, artikkeliban 7.2.- (1/2)