Evankelioinnista innostunut Ilkka Kujala: Ei tarvitse teeskennellä uskovaisempaa kuin onkaan

 

”Pappinakin haluan olla kosketuksissa ’tavallisiin ihmisiin’, jotka ovat vieraantuneita uskonasioista”, Ilkka Kujala toivoo. Kuva: Topias Orvasto

Pian papiksi vihittävällä Ilkka Kujalalla on palo kertoa Jeesuksesta ymmärrettävällä tavalla.
Siinä tehtävässä aitous avaa ovia.

Kutsumus evankeliointiin on elänyt Ilkka Kujalan sisällä 16-vuotiaasta asti. Härmäin vapaaseurakunnassa 11-vuotiaana uskoon tullut Kujala sai tuolloin näynomaisen kokemuksen, jossa hän oli ikään kuin television ulkotuotantoautossa. Sieltä hän näki itsensä julistamassa evankeliumia eri paikoissa.

– Siitä asti minulla on ollut tosi lähellä sydäntä kertoa evankeliumi ymmärrettävällä tavalla.

Hgin rttukoulu vkot 31 ja 32 Smy

Tunnustus antoi rohkeutta

Helppoa uskovaksi tunnustautuminen ei suinkaan ole aina ollut. Kujala on pyörinyt paljon urheilu- ja erityisesti lätkäpiireissä, joissa ei juuri muuten ole kristittyjä näkynyt.

– Usein omaan uskoon on liittynyt häpeän tunnetta, olen hävennyt itseäni ja sitä, mihin uskon ja perustan turvani, etenkin nuorena, hän myöntää.

Käänteentekevä hetki sattui 17-vuotiaana, kun yksi jääkiekkojoukkueen pelaajista kääntyi kesken ruokailuhetken Kujalaan päin ja kysyi: ”Onko se totta, että uskot Jeesukseen?”

Nyt Kujala kertoo tarinaa hyväntuulisena videopuhelun välityksellä, mutta silloin tilanne oli nuorelle miehelle tiukka. Hän valahti aivan punaiseksi, kun jokainen joukkueen jäsen tuijotti uteliaana. Hän vastasi myöntävästi.

– Se oli nuoruudessa tärkeä juttu, joka antoi lisää rohkeutta Jeesuksen seuraamiseen.

Uskova onkin normaali ihminen

Viimeisimpänä kiinnostus evankeliointiin on tuottanut teologian pro gradu -tutkielman aiheesta. Tuore tutkielma koskee ystävyysevankeliointia nyky-yhteiskunnassa.

– Se, mikä toimi joskus 1960-luvulla evankelioinnissa, ei toimi enää samalla lailla, hän sanoo.

Ihmiset ovat vieraantuneempia kristinuskon perusasioista, evankeliumi on epäselvä — usein myös seurakunta-aktiiveille itselleen — ja kristinusko näkyy valtamediassa lähinnä kohujen ja skandaalien kautta.

– Monien ihmisten mielestä uskovat eivät näyttäydy normaaleina ihmisinä, vaan heissä näyttää olevan jotain hämärää.

Kulttuurissa, jossa evankelis-luterilaisella kirkolla on kuitenkin vahva jalansija, kristityiltä on unohtunut perustehtävä kertoa evankeliumia, hän jatkaa.

Miten evankeliumia sitten kerrotaan hyvin? Kertomalla omassa elinpiirissä yksinkertaisesti ja aidosti siitä, mitä Jeesus itselle merkitsee, ajattelee Ilkka Kujala.

Kujalan omassa elämässä tapahtui muutos, kun hän alkoi pitkän tauon jälkeen pitää aktiivisemmin yhteyttä niihin ystäviinsä, jotka eivät ole uskossa. Aiemmin hän oli yhtäältä murehtinut sitä, mitä ystävät ajattelivat hänen uskostaan, ja toisaalta kokenut tarvetta olla näiden seurassa ”enemmän uskova”.

– Sain siitä jonkinlaisen vapautuksen: minun ei tarvitse olla enempää kuin olen. Samaan aikaan, kun uskon Jeesukseen, olen tavallinen ihminen vajavuuksineni, hän kertoo.

Järjestötyöstä papiksi

Siviilipalveluspaikka Patmos Lähetyssäätiössä vei Ilkka Kujalan aikanaan Riku Rinteen mukaan koulutyöhön ja sittemmin Operaatio Joulun Lapsen projektikoordinaattorina Romaniaan ja Moldovaan viemään lahjapaketteja ja evankeliumia vähävaraisille perheille.

– En olisi osannut kuvitellakaan, että pääsisin tekemään sellaista työtä, hän kiittelee.

Itä-Euroopan reissuilla Kujala alkoi kuitenkin kaivata ruohonjuuritasolle, työskentelemään pitkäjänteisemmin ihmisten parissa. Keväisin hän mietti, pitäisikö hakea opiskelemaan, sillä järjestötyön vietyä mennessään opinnot olivat jääneet väliin.

Viitisen vuotta sitten oman elämän kriisi sai Kujalan lopulta ottamaan tauon töistä ja hakemaan uutta suuntaa. Hän haki opiskelemaan Helsingin yliopistoon teologiaa. Kesäkuussa hänet vihitään papiksi.

– Alkoi kirkastua, että haluan luterilaiseen kirkkoon papiksi ja tavoittamaan sitä kautta suomalaisia evankeliumilla, hän kertoo.

Kujala on kiitollinen Vapaakirkossa saamastaan hengellisestä perinnöstä. Hän kuitenkin ajattelee, että evankeliumin ydin on kirkkokuntarajoja tärkeämpää.

Evankeliumia median kautta

31-vuotias Ilkka Kujala on vastikään aloittanut työt helsinkiläisen Verkosto-seurakunnan teologina ja luovana tuottajana. Se tarkoittaa vastuuta seurakunnan videotuotannoista — ja sitä työtä on korona-aikana riittänytkin.

Tulevaisuudessa Kujala haaveilee laajemmistakin tuotannoista, kuten dokumenteista. Taustalla on palo, joka on kulkenut mukana 16-vuotiaasta saakka.

– Haluan tehdä Jeesusta tunnetuksi ymmärrettävällä tavalla. Jos ei näy maailmalla niissä alustoissa, joita ihmiset seuraavat, on tosi vaikeaa myöskään päästä kertomaan hänestä.