Viidennen ja kuudennen päivän välinen yö

 

Milloin oli luomisen viidennen ja kuudennen päivän välinen yö? Luin juuri yhden hyvän selityksen: noin 66 miljoonaa vuotta sitten. Silloin nimittäin päättyi mesotsooinen maailmankausi eli elämän keskiaika, jonka lasketaan alkaneen 252 miljoonaa vuotta sitten. Mitä tuolloin 66 mvs sitten tapahtui? Silloin päättyi dinosaurusten valtakausi ja maailmassa oli suuria meripetojakin. Vedet vilisivät kaloja ja lintuja alkoi esiintyä.  Tämä sopii luomiskertomuksen viidenteen päivään, joka on kuvattu jakeessa 1. Moos. 1:21. Kuudentena päivänä alkoi nisäkkäiden aika, joka lopulta huipentui ihmiseen.

Kirjoitin tuohon dinojen aikakauden loppumiseen liittyvän kolumnin pari vuotta sitten. Päätin kirjoitukseni näin: ”Ai, miten tämä sopii Raamatun luomiskertomukseen? Siten että dinosaurukset luotiin viidennen päivän aamuna ja ne kuolivat saman päivän iltana. Meidät luotiin seuraavana päivänä.”  Tuo blogiteksti löytyy Seurakuntalaisesta ja nettisivultani.

Treen srk, neliöb 3.-16.4, MJa

Nyt sain aiheen palata teemaan, kun Hannu Tiihonen otti sen mainiosti esille omassa blogissaan.Tiihonen kuvailee asiantuntijan ottein, mitä tiedetään dinojen ajasta ja millaisia jälkiä on sen loppumisesta. Tuolloin alkoi kenotsooinen maailmankausi eli elämän uusi aika, joka jatkuu edelleen. Tiihonen ei väitä, että Raamattu pyrkisi antamaan tieteellisen selityksen maailman varhaisvaiheista, mutta toteaa, että tällainen kiinnostava linkki voidaan löytää luomisen ja tieteen yhteyksistä.

Hannu Tiihosen blogi Poimintoja ja pohdintoja on erinomainen näkökulma siihen, miten kristitty voi avata luonnontieteen valtavia näköaloja. Eräässä tekstissään hän kuvailee mantereiden liikkumista ja fossiilien esiintymistä. Hän kertoo, että tämä havainto sai hänet vakuuttumaan siitä, että maailman pitkä ikä ja vuosimiljoonainen kehitys ovat faktoja. Niillä mantereilla jotka ovat muinoin olleet yhteydessä keskenään, on samanlaisia elämänmuotoja, jotka sitten ovat vähitellen kulkeneet eri suuntiin. Mannerten liikkumisnopeuskin tiedetään. Se on noin pari senttiä vuodessa, saman verran kuin ihmisen kynsi kasvaa.

Joillekin kristityille tuottaa päänvaivaa Raamatun ja luonnontieteen tulosten yhdistäminen. Eikä se ole mikään ihme, sillä nehän näyttävät yhteensovittamattomilta. Oikea näkökulma löytyy vasta sitten, kun ymmärrämme, että Raamattu ei pyri antamaan luonnontieteellisestä selitystä maailman synnystä ja varhaisvaiheista. Luomisen päivät vastaavat kyllä suunnilleen sitä järjestystä, minkä me tieteen pohjaltakin tiedämme. Mittakaava vain on erilainen.

Raamattu kertoo, kuka loi maailman ja miksi. Milloin se tapahtui ja miten, sen tutkimisen Jumala on jättänyt tiedemiesten tehtäväksi. Ja aivan huikea tutkimusala se onkin, sillä luomakunnan suunnaton monimuotoisuus ja valtavan pitkä historia kertovat Jumalan suuruudesta, samoin kuin avaruuden käsittämättömät mittasuhteet. Jokainen solu ja jokainen galaksi ovat Jumalan luomia. Kuten myös sinä ja minä.