Väkivaltaa vanhainkodissa

Eräässä vanhainkodissa muistisairaiden osastolle oli sijoitettu myös mielenterveysongelmaisia vanhuksia.

Tilanpuutteen vuoksi viimeisinä tulleet vanhukset asuivat kahden hengen huoneissa.

Yhdessä huoneessa muistisairaan vanhuksen huonekaverina oli skitsofreniaa sairastanut ikäihminen.

Muistisairas vanhus saattaa olla rajaton. Hän ei ymmärrä kunnioittaa toisen tiukkaa reviiriä, vaan kulkee ja tulee lähelle – jopa liian lähelle. Kuin etsien jotain tuttua. Jotain, josta saisi kiinni.

Eräänä yönä muistisairas ei saanut unta. Hän nousi ylös vuoteesta ja lähti kävelemään kohti naapuripetiä. Kenties koskettikin.

Huonetoveri säpsähti hereille, otti kaulasta tiukasti kiinni ja raapi kynsillään toisen kasvot verille. Hän puolustautui raivokkaasti reviirille tunkeutujaa kohtaan.

Pitkään aikaan kukaan ei huomannut mitään. Väkivallan uhriksi joutunut vanhus ei osannut hakea apua, eikä taistelun äänet kantautuneet yöhoitajan korviin.

Myöhemmin yöhoitaja löysi pahoin loukkaantuneen uhrin rutiinikäynnillään.

Onneksi ei käynyt pahemmin. Vanhus kotiutettiin sairaalasta, kun vammat oli tarkistettu ja haavat hoidettu.

Näky oli kuitenkin järkyttävä: kasvot olivat täynnä verisiä haavoja, silmät olivat muurautuneet umpeen ja olemus oli hyvin pelokas. Miten näin voi käydä?, ihmettelin mielessäni.

Aika paransi ulkoiset haavat ja sisäisiäkin vähän.

Tapahtumasta käytiin keskustelua vanhainkodin johdon kanssa. Johto pahoitteli tapahtunutta ja valitti resurssien vähäisyyttä, minkä vuoksi oli pitänyt sijoittaa samoihin tiloihin ihmisiä, joiden ei pitäisi jakaa samoja tiloja. Raportti postitettiin myöhemmin.

Emme valittaneet tapahtuneesta vanhainkodin johtoa edemmäksi. Mitäpä se olisi hyödyttänyt. Vahinko oli jo tapahtunut.

Väkivallanteko johti kuitenkin siihen, että muistisairaita ja mieleltään sairaita vanhuksia ei sijoitettu enää samoille osastoille.

*

Ihminen on kaikissa ikävaiheissaan Jumalan luoma, mittaamattoman arvokas.

Vanhus, josta kerroin blogissani, oli äitini. Hän ei enää kärsi, vaan on siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Kaikki haavat ovat parantuneet.

Tämä blogi on julkaistu aikaisemmin 7.10.2016.