USKOT-foorumin viesti on vähintäänkin ristiriitainen, kun sen hallituksessa istuu henkilö, joka kyseenalaistaa perustuslain takaamat oikeudet islamin hylänneeltä.

 

Tänään käynnistyneessä piispainkokouksessa avauspuheen käyttänyt piispa Kaarlo Kalliala painottaa kirkon olevan aktiivisesti siellä, missä ”uskonnot kohtaavat ja tekevät yhteistyötä”. Yhdeksi tällaiseksi organisoiduksi tahoksi piispa nosti vuonna 2011 perustetun USKOT-foorumin, jonka yksi perustajajäsen Suomen evankelis-luterilainen kirkko on.

USKOT-foorumi kertoo kotisivuillaan päämääräkseen ”vaalia yhteiskuntarauhaa maassamme uskonnonvapautta vahvistavassa hengessä edistämällä uskontojen välistä vuoropuhelua, yhdenvertaisuutta, keskinäistä kunnioitusta ja yhteistyötä foorumin tärkeäksi katsomissa asioissa.”

Missioforum osa 1 2vkoa

Nämä ovat hienoja ja todella ajankohtaisia tavoitteita, joiden edistämiseksi kannattaa ponnistella, ja on hyvä, että kirkko on mukana uskontojen välisessä kohtaamisessa.

Samalla ajattelen, että tuota uskonnonvapautta vahvistavaa henkeä kannattaa puhallella jo USKOT-foorumin hallituksen sisällä, sillä hallituksen varsinaisena jäsenenä toimii henkilö, jonka kannanotot eivät edistä foorumin tavoitetta.

Kaksi vuotta sitten tein kirjaa Suomessa asuvista ex-muslimeista, jotka ovat kääntyneet kristityiksi ja otin yhteyttä myös Suomen islamilaisen yhdyskunnan imaamiin Anas Hajjariin, joka tuolloin toimi USKOT-foorumin hallituksen varajäsenenä ja kansainvälisenjaoston puheenjohtajana. (Meneillään olevalla toimikaudella hän toimii hallituksen jäsenenä ja jatkaa kansainvälisen jaoston puheenjohtajana.) Kerroin Hajjarille, että monet kääntyneistä kertoivat joutuneensa kokemaan muslimiyhteisön osoittamaa häirintää, uhkailua, väkivaltaa ja jopa avioeroon pakottamisen. Syynä oli se, että he olivat hylänneet islamin.

Kysyin Hajjarilta, miten muslimin tulee suhtautua luopioon, mitä hän opettaa apostasiasta (islamin hylkäämisestä). Kerroin Hajjarille monien haastattelemieni tulleen perheensä hylkäämäksi jätettyään islamin, ja osan saaneen jopa tappouhkauksia. Kysyin, miksi muslimiyhteisö kohtelee heitä näin ja tuleeko luopio tuomita jo tässä ajassa ja kenelle mahdollinen tuomiovalta kuuluu?

Vastauksessaan Hajjar totesi, että islamista luopuneen avioliitto raukeaa heti ja ellei luopio palaa takaisin islamiin, avioero on lopullinen. Lisäksi henkilö menettää perintäoikeuden. Kääntyneiden kokemuksia hän ei pahoitellut.

Kirjan julkaisun jälkeen moni media toisti nuo Hajjarin radikaalit väitteet, mutta sitten – hiljaisuus. Suomessa asuville ex-muslimeille tämä yhteiskunnallisen vaikeneminen on vahva viesti. He ovat jääneet hätänsä kanssa yksin.

Hiljaa on oltu myös kirkon ylimmällä tasolla.

Myös vuosi sitten piispainkokouksessa keskusteltiin monikulttuurisuudesta ja osallistuin kokouksen jälkeiseen toimittajatapaamiseen, missä paikalla olivat Tampereen piispa Matti Repo sekä arkkipiispa Tapio Luoma.

Kerroin heille, että paikallisseurakunnissa on ihmisiä, jotka saavat jopa tappouhkauksia osallistuttuaan jumalanpalvelukseen. Kysyin, miten he paimenen tehtävään valittuina suojelevat näitä laumaansa kuuluvia. Vastauksena oli hiljaisuus. Kysyin vielä, onko odotettavissa jokin julkilausuma tai vetoomus kääntyneiden uskonnonvapauden puolustamiseksi. Sellaista ei ollut luvassa.

Parhaillaan kokoontuvassa piispainkokouksessa keskustellaan jälleen uskontojen kohtaamisesta. Toivon, että keskustelussa huomioitaisiin myös vapaus vaihtaa uskontoa, minkä Suomen perustuslaki takaa. Myös islamin jättäneen ateistin tai muuhun uskontoon kääntyneen tulee saada elää Suomessa ilman häirintää ja uhkaa. Siihen keskusteluun toivon piispoilta rohkeaa ääntä.