Tuhoaako Iran Israelin – vai miten siinä käy?

 

Israelin ja juutalaisen maailman juhliessa syyskuun viimeisenä päivänä juuri alkanutta uutta vuotta 5780, Iranin vaikutusvaltaisen vallankumouskaartin komentaja, kenraalimajuri Hossein Salami uhkasi laajalti uutisoidussa puheessaan maansa tuhoavan Israelin.

Uutistoimisto AFP:n välittämän uutisen mukaan kenraali oli todennut, että tuo turmiollinen hallinto on pyyhittävä pois kartalta, eikä tämä ole enää unelma vaan on saavutettavissa oleva tavoite, kiitos maan [Iranin] teknologisen kehityksen.

Sansa syyskeräys neliöb

Kenraalin lausunto toistaa Iranin hengellisen ja korkeimman johtajan Ali Khamenein linjausta, jonka hän tviittasi 3.6.2018Kantamme Israelia kohtaan on sama kanta, jonka olemme aina ottaneet. Israel on Länsi-Aasian alueella pahanlaatuinen syöpäkasvain, joka on poistettava ja hävitettävä: se on mahdollista ja niin tapahtuu.

On hämmentävää, kuinka historia toistaa itseään. Aivan kuin Israel tänään, kuningas Daavid huusi Kaikkivaltiaan puoleen n. 3000 vuotta sitten (Psalmi 83:2-5):

Jumala, älä enää vaikene! Älä katso ääneti, älä ole niin hiljaa! Sinun vihollisesi riehuvat, nostavat uhitellen päätään. He punovat juonia omaa kansaasi vastaan, vehkeilevät sinun suojattiesi pään menoksi. He sanovat: ”Me tuhoamme heidät! Tehdään loppu koko kansasta, niin että Israelin nimikin unohtuu!”

Kenraali Salamin lausunnot ilmentävät sitä, mistä profeetta Sakarja kirjoittaa (12:2): Minä teen Jerusalemista juovuttavan maljan kaikille ympärillä asuville kansoille. Jerusalemin malja on tehnyt tehtävänsä ja Israelin tuhoamisesta on tullut Iranin valtiojohdolle pakkomielle, joka edelleen täydentää Raamatun kertomusta Persian eli nyky-Iranin osuudesta juutalaisen kansan vainoajana.

Ensimmäinen viittaus persialaiseen viholliseen löytyy Esterin kirjasta, joka esittelee meille Haman-nimisen korkean virkamiehen pirullisen juonen tuhota maassa asuva juutalainen kansa, kun yksi sen edustajista, Mordokai, ei suostunut kumartamaan tätä kuninkaan satraappia. Kohtaamastaan kapinoinnista loukkaantuneena Haman lausui kuningas Kserkseelle (Ester 3:8-11):

”Valtakunnassasi on kansa, joka asuu hajallaan sen kaikissa maakunnissa muiden kansojen seassa, mutta niistä erottautuen. Sen lait ovat erilaiset kuin minkään muun kansan, eivätkä sen kansan jäsenet noudata kuninkaan lakeja. Ei ole oikein, kuningas, että sinä annat heidän olla rauhassa. Jos katsot sopivaksi, niin käske kirjoittaa määräys, että heidät on tuhottava, ja minä lupaan luovuttaa rahastonhoitajillesi kymmenentuhatta talenttia hopeaa vietäväksi kuninkaan aarrekammioihin.” Kuningas otti sinettisormuksen sormestaan ja antoi sen Hamanille, Hammedatan pojalle, Agagin jälkeläiselle, juutalaisten vainoojalle, sanoen: ”Voit tehdä hopeallesi ja myös sille kansalle mitä haluat.”

Jumala kuitenkin säästi juutalaiset käyttäen kuninkaan nuorta Ester-vaimoa kuninkaan pään kääntämiseksi ja Mordokain sijaan Haman päätyi hirsipuuhun.

Persia mainitaan myös Hesekielin kirjan luvuissa 27 ja 38, joista jälkimmäisen mukaan Persia olisi osa Gogin sodan liittokuntaa, joka hyökkäisi Israelia vastaan (Hes. 38:7-9):

”Valmistaudu, varustaudu, sinä ja kaikki sinun joukkosi, jotka ovat luoksesi kokoontuneet. Varaudu olemaan minun käytettävissäni, sillä aikojen kuluttua sinä saat kutsun ja tehtävän. Kun aika on täysi, sinä tulet sodan jäljiltä rakennettuun maahan, jonka asukkaat ovat palanneet monien kansojen keskeltä. Sinä tulet Israelin vuorille, jotka ovat pitkään olleet autioina mutta ovat saaneet väkensä takaisin kansojen keskeltä. Kaikki asuvat siellä turvallisin mielin. Silloin tulet sinä, hyökkäät kuin rajuilma, pilven lailla sinä peität koko maan. Sinä hyökkäät kaikkine joukkoinesi, ja sinun kanssasi on monia kansoja.

Seuraava viittaus Persiaan löytyy Danielin kirjasta, jossa kuninkaan virkamiehet – kun eivät löytäneet Danielista mitään moitittavaa – ymmärsivät, ettei hän kuitenkaan kumartaisi ketään muuta kuin Jumalaansa, saivat kuninkaan allekirjoittamaan lain, jonka mukaan muita kuin kuningasta rukoilevat tulisi heittää leijonien luolaan. Raamatun kuvauksessa (Dan. 6:6) tapahtumasta löytyy perinteiset antisemitismin juurisyyt: Me emme pysty löytämään Danielia vastaan mitään, ellemme sitten löydä jotakin hänen uskonnostaan.

Kun Daniel sitten tavattiin itse teossa, hartaasti rukoilemassa Jumalaansa, tuo hirvittävä rangaistus kohtasi Danielia, koska edes kuningas ei voinut pelastaa häntä, sillä annettu määräys oli Meedian ja Persian ikuisen lain mukaan peruuttamaton.

Danielin kirjan luku 6:24-25 kuvaa, kuinka Daniel kuninkaan helpotukseksi selvisi leijonien luolasta hengissä: Kuningas ilahtui kovin ja käski nostaa Danielin luolasta. Hänet nostettiin ylös, eikä hänessä ollut mitään vammaa, sillä hän oli luottanut Jumalaansa. Silloin kuningas käski noutaa ne miehet, jotka olivat syyttäneet Danielia, ja heittää heidät lapsineen ja vaimoineen leijonien luolaan. Eivätkä he olleet ehtineet luolan pohjalle, kun leijonat jo kävivät heidän kimppuunsa ja raatelivat heidät.

Luvussa 8 kuvataan Danielin saamaa näkyä, joka yleisesti liitetään lopunajan tapahtumiin, samoin luku 10, jossa Jumala ilmoittaa tulleensa selittämään Danielille, mitä on tapahtuva kansallesi [Israelille] aikojen lopussa. Sillä myös tämä näky koskee niitä aikoja.” Tämä ennustus jatkuu vielä luvuissa 11 ja 12.

Danielin kirjassa nousee mielenkiintoisella tavalla esiin Persian enkeliruhtinas, joka kuvataan selvästi Jumalan tarkoituksia vastustavaksi ja juutalaisvastaiseksi henkivallaksi, ja kun luet koko Danielin kirjan läpi, saatat sinäkin ajatella, että tuo henkivalta on vahvasti nykyisen Iranin päällä, ja vaikuttaa lopulta siihen, että Iran yhdessä Gogin ja muiden maiden kanssa hyökkää Israeliin, kuten Hesekielin luvuissa 38 ja 39 on kuvattu.

Tulevaisuus näyttää, kuinka lähellä tai kaukana Gogin sota on, mutta sen lopputulema on kerrottu etukäteen (Sakarja 12:9-10):

Sinä päivänä minä hävitän kaikki kansat, jotka hyökkäävät Jerusalemia vastaan. Mutta Daavidin sukuun ja Jerusalemin asukkaisiin minä vuodatan armon ja rukouksen nöyrän hengen. Ja he kohottavat katseensa minuun, kohottavat katseensa häneen, jonka ovat lävistäneet. He surevat häntä, niin kuin surraan ainoaa poikaa, ja valittavat häntä katkerasti, niin kuin esikoista valitetaan.

Luettuani uutisen iranilaisen kenraalin uhkauksista, ajattelin, että nyt on pääministeri Antti Rinteellä mahdollisuus käyttää EU:n puheenjohtajamaan auktoriteettia ja tuomita Iranin puheet. Mutta ei. Suomihan ei tunnetustikaan lähde tuomariksi, kun voi toimia lääkärinä. Ja säälittävästi kuvittelee näin vahvistavansa kansainvälistä asemaansa.

Pelkään vaan, että Teheranissa tarvitaan kohta ihan oikeasti lääkäreitä ja muutakin hoitohenkilökuntaa, jos Iranin johto todella valmistautuu hyökkäämään Israeliin. Maan pääministeri Benjamin Netanyahu on useasti sanonut, että johtuen omasta historiastaan, juutalaisvaltiolla ei ole varaa jättää näitä uhkauksia huomiotta. Lokakuussa 1973, Israelin hiljennyttyä viettämään suurta sovituspäivää Yom Kippuria, Egypti iski pahaa-aavistamattoman valtion kimppuun yllätyshyökkäyksellä. Tästä nöyryytyksestä oppineena Israelin johtajat tekevät kaikkensa, ettei näin enää kävisi.

Pelkään myös, että maatamme kohtaa vielä se, mistä profeetta Obadja kirjoittaa: Lähellä on Herran päivä, lähellä kaikkia kansoja. Niin kuin sinä olet veljellesi tehnyt, niin myös sinulle tehdään. Sinulle maksetaan tekojesi mukaan.  

Pelkään, että Suomi joutuu vielä kokemaan, miltä tuntuu, kun kukaan ei puolusta eikä tule apuun. Pelkään, mutta toivon ja rukoilen, ettei näin kävisi.

Herra maatamme ja kansaamme varjelkoon. Samoin Israelia ja juutalaista kansaa.

Shana tova umetuka – onnellista ja makeaa uutta vuotta 5780!