Ihmisiä ja ilmiöitä: Venäjän hyökkäys karisti Timo Soinista EU-kriittisyyden: ”Ennen katsoin tahallaan sivuun, kun sopi agendaan vetää turpaan”

Totuus elämästä

 

Kuvittele, että yksi pojistani on jäänyt karhun loukkuun keskellä metsää ja makaa verta vuotavana, loukkaantuneena huutamassa apua.

Luuletko, että isänä pysähdyn hetkeksikään analysoimaan hänen uskonsa laatua? Luuletko, että mietin, onko pojallani tarpeeksi luottamusta minuun ja siihen, että tulen pelastamaan hänet?

Sansa Neliöb 10.9.-9.10. MJa

En! Tuhatkertaisesti en! Juoksen poikani rinnalle – ilman mitään kysymyksiä, uskoon tai mihinkään liittyen – koska minua ajaa isän rakkaus kärsivää lastani kohtaan. Hänen uskonsa ei motivoi minua. Mikään, mitä hän tekee, ei motivoi minua; vain minun rakkauteni häntä kohtaan.

Millainen isä jättää lapsensa loukkaantuneena metsään vain siksi, että lapsi ei osannut ilmaista uskoa ja luottamusta isäänsä? Ei Jumalakaan jätä lastaan yksin kärsimään. Hän ei sulje korviaan lastensa huudoilta vain siksi, että näiden usko häneen on niin heikkoa.

”Jos me olemme uskottomat, pysyy kuitenkin hän uskollisena; sillä itseänsä kieltää hän ei saata.” (2. Tim. 2:13, KR 33/38))

Minun uskoni, sinun uskosi, kaiken uskon täytyy perustua taivaallisen Isämme rakkauteen ja huolenpitoon. Meidän käsketään iloita Isämme rakkaudesta ja ikuisesta armollisuudesta.

”Vaan joka kerskaa, kerskatkoon siitä, että hän on ymmärtäväinen ja tuntee minut: että minä, Herra, teen laupeuden, oikeuden ja vanhurskauden maan päällä. Sillä senkaltaisiin minä mielistyn, sanoo Herra.” (Jer. 9:24)

Jumala rakastaa lapsiaan niin paljon, että hän kuulee huutomme ennen kuin ne huudetaan, aivan kuin äiti joka ennakoi lapsensa itkun. Siksi Daavid rukoili: ”Kuule ääneni, Herra, sinä uskollinen! Sinä olet oikeudenmukainen — anna minun elää! (Ps. 119:149, KR 92)

Hän rakastaa minua ja tulee pelastamaan minut kun uskoni on heikko, kun en ansaitse hänen vastaavan minulle, ja tekee sen oman ystävällisyytensä ja armollisuutensa vuoksi.

”Laupias ja armahtavainen on Herra, pitkämielinen ja suuri armossa.” (Ps. 103:8)

Elämääni on tullut ymmärrystä ylempi rauha, kun vakuutuin Jumalan rakastavan minua. Jopa niin, että hän pelastaa minut aina ja joka tilanteessa. On uskoni heikkoa tai ei, hän rakastaa minua ja mikään ei tulla tuon rakkauden esteeksi.