Kirjoittanut
Kirjoittaja on savonlinnalainen kirjailija ja Parikanniemisäätiön toiminnanjohtaja.Pääsiäislomalla sain vihdoin aloitettua työn, joka on odottanut kotona pitkään: uuden työhuoneen siivoaminen remontin jälkeen.
Kirjat olivat valmiina hyllyssä, mutta paperit odottivat järjestäjäänsä. Papereita läpikäydessä tajusin, miten paljon meitä ruuhkautetaan sanoilla.
Maailma on täynnä sanoja. Sanatulvan vuoksi myös ihmisen mieli on ruuhkainen. Tietoyhteiskunnassa meille syötetään niin paljon informaatiota, että meitä uhkaa tukehtuminen.
Sanotaan, että Martti Lutherin aikaan 1500-luvulla talonpoika sai elämänsä aikana saman verran informaatiota kuin me saamme yhdestä Helsingin Sanomien sunnuntai-numerosta.
Isä meidän -rukouksessa on laskettu olevan 63 sanaa, kymmenessä käskyssä selityksineen 213 ja Amerikan perustuslaissa 2300 sanaa. Yhdentyvässä Euroopassa sanansäilää osataan heiluttaa jo paremmin, sillä yksinomaan Euroopan unionin hanhenmaksadirektiivissä on noin 23600 sanaa.
Mielen ruuhkaisuus tarkoittaa monia asioita, mutta ennen kaikkea sanojen paljoutta. Ihmisen mieli ruuhkautetaan sanoilla, loputtomilla puheilla ja pitkillä keskusteluilla. Kahvilat, kaupat, ilmoitustaulut, mainoskirjeet, urheilukenttien reunukset, internet, sähköposti, facebook, google, wikipedia ja monet muut foorumit ovat täynnä sanoja, jotka väsyttävät meitä.
Pahinta tässä sanojen paljoudessa on luulla, että kristinuskon ymmärtämisessä on kyse sanojen paljoudesta. Tai että syvällisyys tarkoittaisi suurta määrää sanoja. Koko elämänkatsomus uhkaa muuttuva liian painavaksi sanojen paljoudesta.
Jeesus itse sanoi: ”Älkää luulko, että teitä kuullaan teidän monisanaisuutenne tähden.” Erämaassa kilvoitellut autiomaan isä Pseudo-Filoksenos varoitti monisanaisuudesta sanomalla: ”Ei ole ollenkaan pahaksi tutkia hengessään yhtä psalmin sanaa seitsemän päivää ja yötä.” Johannes Apamelainen puolestaan opetti: ”Älä kuvittele, että rukous on vain sanoja ja että se voitaisiin oppia sanojen avulla.”
Muuttaminen uuteen asuntoon tai muu vastaava voi paljastaa meille, miten yritämme täyttää elämäämme. Usein siihen kuuluu paljon tavaraa ja muuta elämän kannalta ylimääräistä.
Elämää täytetään myös sanojen paljoudella. Miten paljon kannamme turhaa mukanamme?
Ihmisen elämänkatsomus voi olla niin painava, että se kaipaisi keventämistä. Antti Alhonsaaren mukaan ”ihmisen elämänkatsomus saa olla kevyt, sillä se mitä tarvitaan, on käyttökelpoinen pieni kartta, jolla kulkea eteen tulevien elämänkysymysten keskellä ja suunnistaa päivästä toiseen.”
Yksinkertaisuuteen palaaminen voi olla pelkistämään oppimista. Ignatioksen kirjeessä Trallislaisille alkukirkon opettajat toteavat, kuinka ”oikea opetus on yksinkertaista ja sydän joka tuntee totuuden, ei tarvitse monimutkaisia ajatuksia.”
