Taivaallinen näkökulma

 

Kauniina kesäiltoina näkee taivaalla toisinaan kuumailmapalloja. Hiljaa lipuvat värikkäät pallot näyttävät yhtä aikaa jännittäviltä ja rauhoittavilta – niiden kulku on jotenkin majesteetillista.

Kaksi vuotta sitten pääsin itsekin kuumailmapallon kyytiin. Olin saanut lennon lahjaksi jo aikoja sitten, ja vihdoin sekä kalenterini että sääennuste antoivat mahdollisuuden lentoon lähdölle. Alkukesäinen ilta oli lämmin ja kaunis, lennoille ei huonolla kelillä lähdetäkään. Valtavaa palloa valmisteltiin lähtöön nurmikentällä, ja kun se täytettiin ilmalla ja nousi pystyyn, sen alle kiinnitettyyn pieneen koriin piti hypätä vauhdilla. Pallo lähti nousemaan yllättävän nopeasti ja pian näkymä Helsinkiin oli kuin kartan ilmakuva. Alla liikkuvien autojen ja veneiden äänet kuuluivat yhä vaimeampina korkeuksissa leijuvaan koriin, jonka laidalla seisoin tiiviisti muutaman muun kanssa ihmettelemässä maisemaa. Hiljaisuuden rikkoi vain välillä kohahtava liekki, jolla palloa nostettiin ylemmäs.

IK-opisto neliöb. 15.-28.7.

Kesken lennon muistin yhtäkkiä jotain hyvin tärkeää. En ollut koskaan aiemmin ollut kuumailmapallossa, mutta kuitenkin näkymä oli tuttu. Pari vuotta aiemmin samanlaisena kesäiltana olin ollut tuolla alhaalla, esiintymässä jalkapallostadionilla kuoroni kanssa, kun koin jotain ihmeellistä ja yllättävää. Jumala Hengessään vei minut kesken konsertin pariksi sekunniksi Helsingin ylle ja sanoi: ”Tämä kaikki on minun. Voin antaa sinulle mitä vain, mikään ei ole minulle mahdotonta.”

Kuumailmapallolennon tarjoama taivaallinen näkökulma muistutti, että Jumala kulkee aina edellä ja näkee kauas.

Tuo lupaus oli kultaakin kalliimpi juuri silloin. Olin pari päivää aiemmin saanut kuulla sen elämän, jota olin jo melkein kolme vuosikymmentä elänyt, olevan lopussa. Tiesin, että joudun luopumaan valtavasta määrästä rakkaita asioita ja johonkin uuteen ja tuntemattomaan pitäisi yhtäkkiä hypätä kyytiin, vaikka suunta tuntui olevan täysin hukassa. Näkökulmani oli juuri niin kapea kuin nurkkaan ahdistetulla voi olla. Siinä tilanteessa Jumala halusi näyttää minulle pienen välähdyksen omasta todellisuudestaan ja kaikkivaltiudestaan. Paljon vaikeaa ja raskasta oli vielä edessä, mutta tuossa hetkessä sain Jumalalta toivon kipinän. Pimeässä laaksossa kulkiessani tiesin, että hän pitää minusta kiinni, vaikka itse en tiennyt, minne mennä ja mitä tehdä.

Nyt sain kuumailmapallon korista nähdä omin silmin ikään kuin Jumalan näkökulman, joka hänellä oli jo kaksi vuotta aiemminkin ollut: kauniin kesäillan, kadut ja talot, saaret ja meren kimalluksen. Ja mikä ihmeellisintä, tajusin, että moni asia elämässäni oli nyt valtavan hyvin. Jumala oli todellakin antanut minulle suuria lahjoja, niin kuin oli luvannutkin, itse asiassa paljon suurempia kuin olisin osannut edes pyytää. Kuumailmapallolennon tarjoama taivaallinen näkökulma muistutti, että Jumala kulkee aina edellä ja näkee kauas. Kaikki on hänen ja hänelle on kaikki mahdollista, myös uuden alun antaminen.

Jos itse koet olevasi nurkassa, neuvoton tai voimaton, pyydä Jumalaa nostamaan sinut kaiken ahdistavan yläpuolelle, edes hetkeksi. Hän on koko maailman Herra, eikä hänen kätensä ole liian lyhyt auttamaan sinua. Hänellä on taivaallinen näkökulma sinunkin elämääsi. Jumala, joka on luonut maailman ja kaiken, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra — – itse hän antaa kaikille elämän, hengen ja kaiken muun. (Ap. t. 17: 24–25)