Kirjoittanut
Emil Anton on suomalais-irakilainen katolinen teologian tohtori. Hänen viimeisin suomenkielinen kirjansa on Katolisempi kuin luulit: Aikamatkoja Suomen historiaan (Kirjapaja 2017).Minut on tällä(kin) blogilla esitelty pitkin vuotta teologina ja taikurina, mutta en ole vielä päässyt sanomaan oikeastaan sanaakaan taikurinhommista. Siksi ajattelin käyttää viimeisen tilaisuuden hyväkseni ja kertoa jäähyväisblogissani hieman teologitaikuruudesta.
Olen harrastanut taikatemppuja vuodesta 1998 ja teologiaa vuodesta 2002, mutta vasta vuonna 2011 keksin yhdistää nämä kaksi harrastusta ja välittää taikatemppujen avulla myös kristillistä sanomaa. Kokeilin ideaa ensi kerran Ikaalisten seurakunnan nuortenleirillä, sittemmin olen taikonut myös esim. seurakuntien kymppisynttäreillä.
Homma on tuntunut toimivan. Epätavallisesta yhdistelmästäni on kirjoitettu mm. Raamattuopiston Elämään-lehdessä ja taikureiden Jokeri-lehdessä. Joitain kriittisiä kysymyksiä on kuitenkin esitetty. Sopiiko taikuus kristitylle? Voiko kristitty sekaantua taikuuteen?
Nähdäkseni useimmat kristityt tajuavat, että viihdetaikuudessa on kyse vain silmänkääntötempuista ja sorminäppäryydestä, eikä sillä ole mitään tekemistä minkään mustan magian tai pimeisiin voimiin sotkeutumisen kanssa. Joku voinee tietysti yhdistää näitä kahta, siitä en tiedä, mutta sen sanon, että kuka tahansa voi ostaa taikurivälineitä kaupasta tai maahantuojalta ja opetella trikkejä ilman minkäänlaista saatanallista väliintuloa.
Mutta olisiko taikatemppujen moraalinen ongelma siinä, että niissä huijataan ihmisiä, siis ikään kuin valehdellaan heille? No, olisiko sitten näytteleminenkin moraalitonta, jos näyttelijä ei itse oikeasti allekirjoita roolihahmonsa sanoja? Taikurit eivät vakavissaan väitä tekevänsä mitään yliluonnollista (tosin muutamia ongelmallisia poikkeuksia löytyy), vaan kaikki täysjärkiset ymmärtävät esityksen taiteellisen kontekstin.
Itse tulkitsen taikatemppujen tekemisen teologisesti jotenkin niin, että esitysteni tarkoitus on antaa iloa Jumalan lapsille. Taikatemput voivat auttaa ihmistä avautumaan hämmästykselle, ihmeelle ja ilolle ja sitä kautta toivottavasti myös Jumalalle, joka on itse ikuinen Ilo ja kaiken ilomme lähde. Parhaita katsojia ovatkin ne, jotka eivät yritä analyyttisesti ratkaista kaikkia salaisuuksia, vaan antautuvat vilpittömästi ihmettelylle ja ihastukselle.
Tätä samaa asennetta toivon kaikille laajemminkin. Esimerkiksi voimme suhtautua hämmästellen ja ihastellen tulevaan kesään, joka on omanlaisensa luonnon ihme. Saakoot vihreät metsät ja sininen taivas meidät ihmettelemään Luojan ja luomakunnan kauneutta, ja inspiroikoot ne meissä iloa muillekin jaettavaksi. Omasta puolestani olen nyt tällä blogilla jaettavani jakanut, ja edessä ovat uudet haasteet. Toivotan kaikille iloista ja kaunista kesää!
