Sanoma Jeesuksen lävistetystä kyljestä

Ainoastaan evankelista Johannes kertoo sotilaiden tulleen tarkastamaan, että Golgatan kolme ristiinnaulittua miestä olivat todella kuolleet. Kahdelta lyötiin sääriluut poikki. ”Jeesuksen luo tultuaan he huomasivat hänen jo kuolleen eivätkä siksi katkaisseet hänen sääriluitaan. Yksi sotilaista kuitenkin työnsi keihään hänen kylkeensä, ja haavasta vuoti heti verta ja vettä. Se, joka tämän näki, on todistanut siitä, jotta tekin uskoisitte. Hänen todistuksensa on luotettava, ja hän tietää puhuvansa totta. Näin tapahtui, jotta toteutuisi kirjoituksen sana: ”Häneltä ei saa rikkoa ainoatakaan luuta.” Toisessa kirjoituksessa taas sanotaan: ”He katsoivat häneen, jonka ovat lävistäneet.” (Joh. 19:33–37.)

Image result for Christ's pierced side

Niin kuin evankelista korostaa, tämä Jeesuksen kyljen lävistäminen, ja se, että hänen kyljestään vuosi heti verta ja vettä, on monella tavalla todella tärkeä asia. Siitä piti aivan erityisesti todistaa. Ainakin kolme suurta hengellistä tosiasiaa nousee esiin tästä tapahtumasta:

Ensinnäkin nyt täyttyi profetia lävistetystä Messiaasta. Sakarjan kirjan luvuissa 12 ja 13 kerrotaan, kuinka tulevina päivinä Jumala vuodattaa ”Daavidin sukuun ja Jerusalemin asukkaisiin… armon ja rukouksen nöyrän hengen. Ja he kohottavat katseensa minuun, kohottavat katseensa häneen, jonka ovat lävistäneet. He surevat häntä, niin kuin surraan ainoaa poikaa, ja valittavat häntä katkerasti, niin kuin esikoista valitetaan.” (Sak. 12:10.) Heti seuraavassa luvussa, Sak. 13:1, kun tuo Jerusalemin poika on lävistetty ja kuollut, luemme, että ”sinä päivänä Daavidin suvulle ja Jerusalemin asukkaille puhkeaa lähde, joka puhdistaa synnistä ja saastaisuudesta.”

Toisekseen, niin kummalliselta kuin se saattaa kuulostaa, Jeesuksen kyljen lävistäminen tuo mieleen sen, kuinka Luoja loi Aadamille hänelle sopivan kumppanin, naisen, paratiisissa. Jakeissa 1. Moos. 2:18–22 Luoja toteaa, että ”ei ole Aadamin hyvä olla yksin. Minä teen hänelle kumppanin, joka sopii hänen avukseen… Silloin Herra Jumala vaivutti ihmisen syvään uneen (kuolon uneen) ja otti hänen nukkuessaan yhden hänen kylkiluistaan ja täytti kohdan lihalla. Herra Jumala teki tästä kylkiluusta naisen ja toi hänet miehen luo.” Aadam tunsi naisen omakseen, ”Tämä se on! Tämä on luu minun luustani ja liha minun lihastani.” Sen jälkeen Aadam ja Eeva solmivat keskenään avioliiton – heistä tuli yksi liha.

Nyt Johanneksen evankeliumissa Johannes Kastaja esittelee Jeesuksen nimenomaan Israelin Sulhasena: ”Sulhanen on se, jolla on morsian. Mutta sulhasen ystävä seisoo hänen vieressään ja kuuntelee, mitä hän puhuu, ja iloitsee suuresti sulhasta kuunnellessaan.” (Joh. 3:29.) Ei ole sattuma, että Johanneksen evankeliumissa Jeesus tekee ensimmäisen ihmeensä juuri Kaanaan häissä (Joh. 2). Ristillä roikkuvan uuden Aadamin kylkihaavasta, sydänverestä ja -vedestä, luodaan hänen rakas morsiamensa, neitseellinen Kristuksen kirkko, uusi Eeva, äiti kirkko.

Nimenomaan Johanneksen evankeliumin pohjalta varhaiset kirkkoisät opettavat tähän tapaan. Kirkkoisä Tertullianus (160–220) kirjoitti näin:

Aadam oli Kristuksen esikuva ja Aadamin nukkuminen edustaa Kristuksen kuolemaa. Sillä hänen piti nukkua kuolon unta niin, että Kirkko, elävien todellinen äiti, tulisi hänen lävistetystä kyljestään.

300-luvulla vaikuttanut pyhä Ambrosius, Milanon piispa, opettaa samalla tavalla:

”Niin kuin Eeva muovattiin nukkuvan Aadamin kyljestä, niin on kirkkokin syntynyt ristillä roikkuvan Kristuksen lävistetystä sydämestä.”

Jeesuksen sydämestä löytyy sakramenttien, kasteen ja ehtoollisen, lähde. Kasteen vedessä meidät liitetään Jeesuksen ruumiin jäseniksi, ja ehtoollisen veressä meidät ruokitaan.

Kolmanneksi Jeesuksen lävistetystä kyljestä virtaava vesi ja veri viittaavat Jeesukseen uutena temppelinä. Johanneksen evankeliumissa Jeesus sanoo juutalaisille, ”Hajottakaa tämä temppeli, niin minä saan sen nousemaan kolmessa päivässä… Jeesus tarkoitti kuitenkin temppelillä omaa ruumistaan.” (Joh. 2:19, 21.) Tuolloin pääsiäisjuhlien aikana uhrattiin valtava määrä lampaita. Josefus, 1. vuosisadan juutalainen historioitsija, kirjoittaa, että Jerusalemin temppelissä uhrattiin 200 000 pääsiäislammasta. Tämän vuoksi, ymmärrettävästi, veri ja vesi virtasivat temppelin alttarilla.

Varhainen rabbien kirja, Mishnah Middot 3:2, kertoo, että temppelin uhrialttarilta veri ja vesi johdettiin ränniä pitkin pois temppelistä. Uhrieläinten veri ja vesi johdettiin alas Kidronin uomaan. Nähdessään veren ja veden virtaavan temppelistä alas Kidronin puroon, pyhiinvaeltajat tiesivät, että nyt temppelissä uhrattiin pääsiäislampaita. Jeesus on näin ollen uusi temppeli, jonka kyljestä vuotaa todellisen Jumalan uhrikaritsan sovintoveri ja vesi.

Tulkaamme tänäkin pääsiäisenä osallisiksi Uhrilampaan ruumista ja verestä!