Rukouskoulussa Koivukylän pysäkillä

 

Siihen aikaan kun vielä opiskelin teologiaa kuljin kampukselle julkisilla. Kerran odotin bussia keskustaan Koivukylän pysäkillä, kun ostarilta kadun yli paikalle hoippui pari maistissa olevaa kaveria. He tuntuivat olevan puheliaalla tuulella. Minä en.

Mahtoivatko pyytää tupakkaa vai mistä juttu lähti kuitenkin liikkeelle, kun yhtäkkiä huomasin meidän vaihtavan ajatuksia Jumalasta ja Jeesuksesta toisen kaverin kanssa.

”Vai Jumala,” tuhahti toinen kaveri kädet syvällä taskuissa. ”Mitä sekään on mun hyväkseni koskaan tehnyt? Ei mitään.”

Siinä olisi pitänyt apologeetalla olla tietysti heti joku terävä evankeelinen vastaus, mutta menin aivan sanattomaksi.

Silloin toinen kaveri puuttui keskusteluun ja heitti todellisen one-linerin: ”Ethän sä siltä koskaan ole edes mitään pyytänytkään!”

Touché.  En voinut olla hymyilemättä. Oli keskustelukumppanini vuoro mennä sanattomaksi.

Joitakin vuosia myöhemmin vaimoni odotteli linja-autoa keskustaan samalla Koivukylän pysäkillä, kun pysäkin penkille pelmahti kaksi nuorta koululaista. Vaimoni ei voinut olla kuulematta poikien keskustelua sivukorvalla ja kertoi kotiin palattuaan mitä oli tapahtunut.

Pojilla oli ilmeisesti kova nälkä koulupäivän jälkeen ja kaipasivat jotain syötävää. Kauppaan ei voinut mennä koska ei ollut rahaa.

Silloin toinen pojista yllättäen sanoi: ”Hei, rukoillaan! Mun äiti on sanonut, että jos tarvitsee jotain voi rukoilla Jeesusta.”

”Joo,” sanoi toinen, ”pyydetään vaikka suklaapatukkaa”.

Pojat rukoilivat hiljaa ja lyhyesti.

Kun he saivat pikku rukouksensa päätökseen ja nostivat päänsä, tien toiselta puolelta Ärrältä tuli joku pojille ilmeisesti tuttu mies, joka jo kaukaa heilutti kättä ja huusi: ”Hei pojat! Onko nälkä? Kelpaisko suklaapatukka?”

Mies toi pojille juuri ostamansa suklaapatukat ja pojilta loksahti suu ihan auki. Vaimoni kertoman mukaan he katsoivat toisiansa silmät suurina ja ihmetellen tapahtunutta.

Elämässä on tietysti suurempia ja vaikeampiakin asioita kuin suklaapatukka. Mutta jos ei koskaan pyydä ei myöskään saa. ”Teillä ei ole, sentähden ettette ano” (Jaak. 4:2).