Ihmisiä ja ilmiöitä: Venäjän hyökkäys karisti Timo Soinista EU-kriittisyyden: ”Ennen katsoin tahallaan sivuun, kun sopi agendaan vetää turpaan”

Riidankylväjä lähetyskentällä

 

Olen juuri lukenut Matti Peltolan kirjoittaman Martti Rautasen elämänkerran toiseen kertaan. Kirja on todella opettavainen. Sieltä löytyy muun muassa eräs EL, joka lukeutunee Suomen lähetyshistorian pahimpien riidankylväjien joukkoon. Tämä mies teki vanhan Martti Rautasen elämän vaikeaksi.

EL tuli Ambomaalle vuonna 1900, kolme vuosikymmentä ensimmäisten lähettien jälkeen. Hän oli korkeammin koulutettu kuin muut, mutta ei oppinut koskaan ambokieltä yhtä hyvin kuin veteraanilähetit.

Sansa Neliöb 10.9.-9.10. MJa

EL nostatti sotaa monista asioista. Jo pian maahan tultuaan hän nosti esiin kysymyksen, voidaanko tupakkaa käyttää rahan korvikkeena. Siihen asti se ei ollut ollut mikään ongelma. Tupakanlehdistä tehtyä köyttä oli helppo kuljettaa mukana ja taittaa siitä sopiva pala esimerkiksi lahjaksi. Tupakan terveyshaitoistahan ei tuolloin vielä mitään tiedetty. Moni lähetyssaarnaaja poltti itsekin piippua. Mutta sitten tuli kentälle nuori lähetti, joka alkoi opettaa, etteivät tupakkamiehet pääsekään taivaaseen.

Kielenopiskelun jälkeen v. 1902 EL lähetettiin toisen suomalaislähetin kanssa rakentamaan uutta lähetysasemaa Onajenaan, lähelle kuningas Nehalen hovia. Martti Rautanen tajusi, että kuninkaan kanssa tulee kohta ongelmia, jos tupakasta tehdään numero. Lähetit kutsuttiin koolle, ja he tekivät yhteisen päätöksen: tupakan poltto on ehdonvallan asia, eikä yksityisellä lähetillä ole oikeutta ajaa tässä asiassa omia periaatteitaan lähetystyön vahingoksi.

Jo kahden päivän kuluttua suomalaisten saapumisesta kuningas Nehale lähetti Rautaselle sanan: EL:n on poistuttava hänen alueeltaan. Syynä oli tupakka. Nyt veljeskokous (kentän hallitus) päätti jättää asian Lähetysseuran johtokunnan käsiin. EL kirjoitti yhteisen päätöksen mukaan oman pitkän lausuntonsa. Asiaa perusteellisesti harkittuaan kotimaan pää vastasi, että avustustoiminnassa tupakan käyttö on lopetettava, mutta vaihtotavarana sitä saa vielä toistaiseksi käyttää. Eihän riita siihen loppunut. EL piti päänsä.

Riidankylväjä on ihminen, joka hajottaa lähettijoukon, viilailee pilkkuja, kirjoittelee pitkiä syytöskirjelmiä, tekee keppihevosestaan härkäsen, syyttelee toisia eikä näe mitään vikaa itsessään.

Vuonna 1903 EL lähetettiin aloittamaan työtä Ongandjeraan yhdessä toisen mieslähetin kanssa. Sielläkin syntyi kohta riita hänen ja kuningas Tsaanikan välille tupakanpoltosta. Ambokuningas tunsi, että häntä on syvästi loukattu. Koko Ongandjeran työ joutui vaakalaudalle. Veljeskokous jätti asian jälleen SLS:n johtokunnan päätettäväksi, mutta mitään ratkaisua ei saatu aikaan. Sillä välin kuningas Tsaanika karkotti EL:n valtakunnastaan.

Kokonaan ei tupakkakysymys poistunut päiväjärjestyksestä niin kauan, kuin EL toimi Ambomaalla (vuoteen 1919 asti). Hän palasi siihen useita kertoja kirjoittaen kirjeitä lähetysjohtajalle ja uhaten tehdä asiasta kotimaassa julkisen. EL:n kirjeiden sävy loukkasi SLS:n johtokuntaa. Mahtikäskyllä tupakan käyttöä maksuvälineenä ei saatu koskaan loppumaan. Se loppui itsestään, kun eurooppalainen raha yleistyi 1. maailmansodan jälkeen.

Ja tämä on vain yksi esimerkki EL:n sooloilusta Ambomaalla. Martti Rautanen oli hänen erityinen vihattinsa, jolle hän vaati viimeiseen asti potkuja kentältä. Ei yhtään armahtanut vanhaa miestä.

Riidankylväjä on ihminen, joka hajottaa lähettijoukon, viilailee pilkkuja, suoltaa pitkiä syytöskirjelmiä, tekee keppihevosestaan härkäsen, syyttelee toisia eikä näe mitään vikaa itsessään. Luoja varjelkoon meidän lähetyskenttiämme sellaisilta läheteiltä!