Perkeleen huono kolumni

 

Mutta onko tuo ”vanha kunnon vihtahousu” saatu rauhoitettua kokonaan? Onko hän uusimman Raamatun käännöksen mukana saatu kesytettyä harmittomaksi häntäheikiksi ja paholaiseksi, josta ei kannata enää ääntä pitää? Pitääkö häntä edes tuntea?

Armeijassa ollessani varusmiesten kirkollisesta työstä vastaavana tapasin majurin, joka oli kova kiroamaan. Aina minut nähdessään hän häpesi kiroamista. Kerran taas minut nähtyään hän pahoitteli sanoen, että ”ei pitäisi kirota niin paljon”. Vastasin hänelle ”Herra majuri, ei se mitään. On hyvä tuntea vihollinen.”

Parikanniemisäätiö neliöb. 6.-12.8. MJa

Kuinka hyvin tuo vihollinen sitten pitää tuntea?

Kirkoissa ja seurakunnissa on opetettu henkivalloista ja niiden olemassa olosta varsin pidättyvästi. Kovin moni pastori ei pöntöstä perkeleellä pauhaa. Takana voi olla arkailua tai sitten on saatettu epäillä koko beelsebulia. Monien mielestä puhe Perkeleestä ei enää sovi sivistyneeseen nyky-yhteiskuntaan saati sitten kirkkoon. Tämäkin blogi ja kolumni uhkaa luisua Perkeleen huonoksi…

Kirjailija C. S. Lewis on sanonut, että ”meillä on kaksi samanarvoista ja toisaalta vastakkaista mahdollisuutta erehtyä paholaisen suhteen. Toinen on kieltäytyä uskomasta niiden olemassaoloa. Toinen on uskoa ja tuntea kiihkeää ja sairaalloista kiinnostusta niitä kohtaan. Itse he ovat yhtä tyytyväisiä molemmista erehdyksistä ja tervehtivät sekä materialistia että maagikkoa samalla ilolla.”

Vaikka Perkele on väkevä, Jumala on väkevämpi. Vaikka Perkele on kova pelaamaan, peli hänen kohdalla on jo hävitty. Vaikka Perkele on välillä hiljaa, sota jatkuu. Vaikka Perkele on oppinut uusia metkuja ja keinoja, sieltä haisee edelleen sama kalmanhaju. Vaikka Perkelettä väitetään sudeksi lammasten vaatteissa, hän osaa pukeutua myös lampaaksi susien vaatteisiin. Vaikka Perkele näyttää joskus vahvemmalta kehässä, Jumala puhaltaa hänet yhdellä suun henkäyksellä kaaressa ulos kehästä. Vaikka välillä voi tuntua siltä, että Perkeleen ja Jumalan lisäksi olisi kolmaskin vaihtoehto, näin ei valitettavasti ole!

Tapasin Afganistanissa kriisinhallintajoukoissa suomalaisen miehen, joka oli eronnut kirkosta 20 vuotta sitten, eikä sen jälkeen ollut käynyt kirkonmenoissa. Sain hänet kerran tulemaan kappeliin kasukkasulkeisiin. Tilaisuuden jälkeen kysyin mielipidettä kirkonmenoista. Hän vastasi: ”Tämähän oli mukavaa. Ihan kuin olisi pirulle antanut pikkusormen.”

Vähän myöhemmin tuo sama sotilas näki minut ja tervehti iloisesti kättä heiluttaen: ”Pappi, Perkele!”. Vastasin hänelle yhtä iloisesti kättä heiluttaen: ”Virka oikein, mutta työnantaja väärä!”