Onko toivottomia tapauksia?

 

Jotkut uskoontulotarinat ovat niin ällistyttäviä, että niitä muistellessakin meinaa pudota tuolilta. Mutta minun tarinani saa silmät lumpsahtelemaan kiinni. Siitä puuttuu draamaa. Lapsen usko syvenee aikuisen uskoksi. Matkan varrella ei tuo jännitystä edes teini-iän kapinavaihe. En voi kertoa tuhlaajatytöstä, joka palaa kotiin. Enkä yksittäisestä hetkestä, joka vei jalat alta. Pitkään luulinkin, ettei minulla ole mitään annettavaa ei-uskoville. Ei mitään, millä sykähdyttää, herättää mielenkiintoa, mihin he voisivat samaistua.

Olin väärässä. Minä voin kertoa jokaisesta päivästä, jonka olen saanut kulkea Jeesuksen kanssa. Koko elämästäni. Johdatuksesta, joka on ollut niin varmaa ja vakuuttavaa, ettei Jumalaa ole koskaan tarvinnut kyseenalaistaa. Rakkaudesta, joka on peitonnut kaikki muut vaihtoehdot, joita minulle on tarjottu vuosien aikana. Toivosta, joka on saanut nousemaan jaloilleen aina uudelleen, vaikka en ole enää uskonut selviäväni. En ikinä vaihtaisi tätä kaikkea viihdyttävään tarinaan.

IK neliöb. vko 27-28.MJa

Jokaisen matka Jeesuksen seuraajaksi on ainutlaatuinen, ei ole toista samanlaista. Uskoontulotarinat eivät aina vaikuta ihmeellisiltä, mutta uskoontulo on aina ihme. Se on yliluonnollista. Sitä ei voi täysin selittää. Se on kokonaan Jumalan teko. Vain hän voi tehdä kivi sydämestä elävän sydämen.

Toimittajana olen saanut kuulla monia uskoontulokertomuksia. Olen oppinut niistä jotain ratkaisevaa. Toivottomia tapauksia ei ole olemassa. Me saatamme luulla jonkun pelastuvan vasta, kun aurinko nousee lännestä ja laskee itään, mutta Jumala osaa yllättää. Hän ottaa omakseen ateisteja, muslimeja, hallitsijoita, miljonäärejä, murhaajia, järkeilijöitä, itseriittoisia, täydellistä elämää viettäviä, rapaojassa ryömiviä ja jopa kerran Jumalasta luopuneita ihmisiä.

Evankeliumin voima on muuttumaton ja katoamaton. Se voi murtaa kovimmankin panssarin. Rukoile luovuttamatta sen ihmisen puolesta, jonka pelastumista toivot.