Onko Jumalan siunaus menetetty?

 

”Mitä maallemme ja maanosallemme tapahtuu, jos menetämme Jumalan siunauksen?” huokasi muuan ystävä minulle vähän aikaa sitten. Hän osui naulan kantaan. Juuri Jumalan siunaus on antanut rauhan rajoillemme, ruuan pöytäämme ja kaikkinaisen hyvinvoinnin yhteiskuntaamme. Nyt kuitenkin näyttää siltä kuin olisimme menettämässä kaiken tämän.

Raamatun profeetat ennustivat Jumalasta luopuneelle kansalleen ”miekkaa, nälkää ja ruttoa”. ”Ja jos he kysyvät sinulta: ’Minne meidän on mentävä?’ niin vastaa heille: Näin sanoo Herra: Joka ruton oma, se ruttoon, joka miekan, se miekkaan, joka nälän, se nälkään, joka vankeuden, se vankeuteen!” (Jer. 15:2.)

Sansa neliöb. 3.5.-3.6. MJa

Varmaan tällaista sanomaa olisi pitänyt julistaa meilläkin jo vuosikymmeniä. Sillä mitä muuta kansamme ja koko maanosamme on tehnyt kuin luopunut yhä kiihtyvällä vauhdilla Jumalan sanasta? ”Papit eivät kysyneet: ’Missä on Herra?’ Lainkäyttäjät eivät minua tunteneet, ja paimenet luopuivat minusta.” (Jer.2:8.)

Eurooppa – en siis puhu tässä Ukrainasta, vaan koko Euroopasta – on vaihtanut oikean kristillisen uskon new agen huuhaahan, seksuaalisuuden palvontaan ja rahanahneuteen. Se on luopunut kristillisestä avioliitosta, laillistanut himojen harjoittamisen ja murhannut kymmeniä miljoonia lapsia äitinsä kohtuun. Maanosamme haluaa mitätöidä Jumalan luomisteot, jopa miehen ja naisen välisen eron. Se koettaa tukkia Raamatun sanaa esillä pitävien kristittyjen suun. Mediassa saa karkea jumalanpilkka jatkua päivästä päivään. Jeesusta voidaan kuvata suuren päivälehden sivuilla vaikkapa ristiinnaulittuna sikamessiaana.

Jollei Jumalaa olisi, tästä ei tulisi mitään seurauksia. Mutta koska hän on olemassa ja koska hän toimii yhä tänään samalla tavalla kuin Raamatun kirjoittamisen aikana, ei hän salli tällaisen jumalattomuuden jatkua rankaisematta loputtomiin. ”Kuule, maa! Katso, minä tuotan onnettomuuden tälle kansalle, heidän hankkeittensa hedelmän, sillä he eivät ole kuunnelleet minun sanojani, vaan ovat hyljänneet minun lakini.” (Jer. 6:19.)

Jumala varjeli itsenäisyytemme viime sodissa, niin epätodennäköiseltä kuin se silloin tuntuikin. Jos hän nyt ottaa varjelevan kätensä pois päältämme, ei mikään liittoutuma voi meitä auttaa. ”Miksi ryntäät suunnasta toiseen? Egypti pettää toiveesi, niin kuin Assyria aikoinaan petti. Sieltäkin saat lähteä häväistynä … sillä Herra on hylännyt ne, joihin luotat. Niistä ei ole sinulle mitään apua!» (Jer.2:36-37.)

Jeremian aikaan Herra jopa ilmoitti taistelevansa kansansa vihollisten puolella. Siinä ei silloin ollut kyse vain ”sallimisesta”, vaan aktiivisesta rangaistustoimesta: Minä käännän teitä itseänne vastaan aseet, joilla te soditte Babylonian kuningasta ja kaldealaisia piirittäjiä vastaan. … Minä itse sodin teitä vastaan kohotetun käteni ja pelottavien mainetekojeni voimalla ja vuodatan teidän päällenne suuren vihani ja kiivauteni.” (Jer.21:4-5.)

Entä rutto sitten? Koronavirus on tullut maailmaan jäädäkseen. Se voi muuntua pahaksi variantiksi minä päivänä tahansa. Ja lopuksi meitä on vielä nälkä uhkaamassa. Maanviljelijät ovat olleet Suomessa lapsipuolen asemassa jo pitkään, ja monet heistä ovat nyt vaihtamassa ammattia. Aina on luotettu siihen, että ulkomailta voidaan ostaa viljaa. Ei voida enää.

Jollei Herra anna ensi kesänä maan kasvulle suotuisia ilmoja, olemme suurissa vaikeuksissa. Sateet riippuvat kuitenkin Jumalan siunauksesta. ”Eivät he ajattele: ’Me pelkäämme ja tottelemme Herraa, Jumalaamme. Hän antaa meille sateen oikeaan aikaan, niin kevätsateen kuin syyssateenkin. Hän huolehtii siitä, että sato kypsyy korjattavaksi joka vuosi ajallaan.’ Teidän rikoksenne ovat sekoittaneet vuoden kulun, syntinne ovat riistäneet teiltä kaiken hyvän.” (Jer.5:24-25.)

Mutta miekka, nälkä ja rutto ovat paitsi Jumalan rangaistuksia hänet hylänneille kansakunnille myös hänen voimallista kutsuaan parannukseen. Sitä saamme nyt rukoilla, että kansamme ja koko maanosamme näkisi tämän epävarman maailmanajan keskellä syntinsä ja kääntyisi Herran puoleen armoa anomaan.