Ihmisiä ja ilmiöitä: Venäjän hyökkäys karisti Timo Soinista EU-kriittisyyden: ”Ennen katsoin tahallaan sivuun, kun sopi agendaan vetää turpaan”

Nokia Missio uuden edessä

 

Vaikka asiat kääntyisivät miten päin, mennyt ei palaa.
Seksuaalisuuden alueella tapahtuneet lankeemukset ovat omiaan viemään yleisön luottamuksen pastoreihin herätyskristillisissä piireissä lopullisesti. Markku Koiviston ura hengellisenä vaikuttajana on päättynyt.

Nokia Missiolla on edessään uusi alku.

Sansa Neliöb 10.9.-9.10. MJa

Median kielessä uusi alku on kaunis, usein romantisoitu ilmaus tilanteesta, jossa maataan raunioilla, mutta aamunkajo näkyy horisontissa.
Eropaperit tuli jätettyä eilen, mutta ahdistavan yön jälkeen ajatukset ovat oudon kirkkaat.

Potkut työpaikasta satuttavat yhä, mutta jostain syystä juuri nyt tuntuu siltä, että kaikki on mahdollista ja edessä on parempaa.

Koko perhe ikävöi pakkohuutokaupassa mennyttä kotia, mutta muuttolaatikoiden täyttämässä vuokrakolmiossa hymyillään jo aamupalalla niin kuin silloin joskus.

Hautajaiset olivat viikko sitten. Suruun on alkanut sekoittua outoa iloa: harteilta lähti vastuu ja huoli. Nyt voi pitkästä aikaa kysyä, mitä minulle itselleni kuuluu.

Nokia Missio on kriisissä saamassa uuden mahdollisuuden. Toivottavasti he itsekin näkevät tilanteen uuden lehden kääntymisenä.

Moni meistä on rekisteröinyt itsessään helpotuksen tunteen: onneksi skandaalissa ei ollut kysymys lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
Kysymys on epäasiallisiksi vääntyneistä sielunhoitosuhteista, joissa on oltu tekemisissä aikuisten kanssa. Aikuisten, joilla on jonkinlainen työkalupakki käsitellä kosketuksen kaipausta, ihastumista, himoa, väärää rakkautta.

Se, että Koiviston kieroutuneen toiminnan kohteena olivat aikuiset, ei luonnollisestikaan vähennä hänen syyllisyyttään.
Prosessissa on korostettu, ettei rikosilmoituksia ole tehty. Tutkintapyyntö voisi olla silti paikallaan. Kuka tahansa pitää rikollisena sitä, jos henkilö hakeutuu sielunhoitoon, ja alkaa hoidon tuloksena tarvita pitkäkestoista terapiaa.

Nokia Missio ja Markku Koivisto menettivät ensimmäisen tiedon jakajan aseman omaa syytään. Tiedon lykkääminen sairaslomaan vedoten ontuu. Mitä jos Koivistolle olisi määrätty vaikkapa kuusi kuukautta lisää sairaslomaa? Luuliko joku todella, että media odottelee kiltisti, että Koivisto vähän ajatuksia koottuaan tulee kertomaan miten asiat oikeasti ovat?

Nokia Missiota on syytetty yhden miehen liikkeeksi. Syyte on outo: lähes kaikki hengelliset liikkeet kulminoituvat alkuvaiheissaan johonkin vahvaan johtohahmoon.
Nokia Missio ei elä alkuvaihetta. Ei ole elänyt enää hetkeen. Parikymppisellä liikkeellä on muutamia keskeisiä johtajia, jotka ovat ottaneet seurakuntien toimintaa hoitoonsa ilman ongelmia. Missiolaisten lauma tuskin joutuu hajalle.

Suomessa on liian vähän nokiamissioita. Kristillisyys on aina lopulta hyötynyt haastajistaan ja sparraajistaan. Kysymys ei nytkään ole ollut ainoastaan Koivistosta, vaan laajasta liikkeestä.

Vaikka kentällä liikkuu nyt vaimeaa vahingoniloa, en jaksa uskoa, että kukaan oikeasti olisi toivonut, että näin kävisi.

Kun helluntaiherätystä riepotteli vuonna 2008 pedofiliaskandaali, tutuksi tuli myös mielenkiintoinen ilmiö: tekijät saivat yllättävän paljon ymmärtäjiä ja puolustajia, jotka eivät lainkaan kiinnittäneet huomiota uhreihin. ”En hyväksy xx:n tekoja, mutta…”, alkoi aika moni viesti.

Keväällä 2008 uutisoitiin helluntailaisen kuoronjohtajan insestituomiosta. Silloin noin puolessa Ristin Voiton saamasta palautteesta tekijän jaksamisesta ja hänen armahtamisestaan ja paluustaan oltiin huolissaan. Herätysliike oli monien mielestä käännekohdassa: nyt katsottaisiin, riittääkö meillä armo ja anteeksiantamus.

Kesän alussa 2008 eräs saarnaaja sai hyväksikäyttötuomion. Kun asia pääsi julkisuuteen, tuli paljon kommentteja, joissa päällimmäinen huoli oli se, miten saarnaaja jaksaa, missä saarnaaja on ja miten saarnaaja pääsee tämän kaiken yli. Lehteä syyllistettiin jälleen.

Loppuvuodesta 2008 tuli esiin vuoden riipaisevin paljastus: miessaarnaaja oli sekaantunut poikiin. Odotin, että myötätunnon aaltoa ei nyt tulisi, koska asiaan liittyi homoseksuaalisuus. Toisin kävi: oli jonkin verran ihmisiä jotka halusivat olla korostuneen myötätuntoisia tekijää kohtaan. Tuli paljon liikettä syyllistävää puhetta, kuinka hyvä Herran palvelija nyt hylätään, vaikka pitäisi ymmärtää ja armahtaa. Uhreista ei edelleenkään oltu kiinnostuneita.

Pidän tätä ymmärtämis-silittämistä jonkinlaisena psykologisena bugina. Ihminen valitsee ahdistavien asioiden ilmaantuessa ymmärtäjän ja armahtajan roolin, jonka avulla hän pääsee asioiden yläpuolelle. Hänen ei tarvitse käsitellä itse tekoa, eikä ajatella uhreja.

Jostain vastaavasta on kysymys, kun moni pohtii Radio Deissä esiin nousseen ja vaitiolovelvollisuutensa ilmeisesti rikkoneen terapeutin roolia. Huomio on terapeutin rikkomuksessa, ei itse asiassa.

On osoittavinaan psykologista ylemmyyttä arvioida terapeutin tai radioaseman etiikkaa, kun pitäisi olla kiinnostunut siitä, miten uhrit voivat.