Mistä saa hengellistä ravintoa?

Usein kohtaan kysymyksen, mitä pitäisi tehdä, kun kokee, ettei saa omassa seurakunnassa sitä hengellistä ravintoa, mitä kaipaa ja tarvitsee.  

Perinteisesti on vastattu niin, että tulee rukoilla seurakunnan työntekijöiden puolesta. Ehkä on samalla tarpeen pohtia omaa kriittisyyttään. Ja voihan sitä tehdä jotakin itsekin: perustaa vaikka raamattupiirin. Hengellisesti voi rakentua myös radion ääressä. 

Entistä vaikeammaksi asia tulee niille, jotka eivät koe oikeaksi mennä jumalanpalvelukseen, jos toimittajana on naispappi. On niitä, joille tässä on kysymys uskollisuudesta Raamatun sanalle. Naispappien määrän kasvaessa tästä on tullut kasvava ongelma.

Mikään ei tietysti estä menemästä naapuriseurakunnan kirkkoon. Kaikille se ei kuitenkaan ole mahdollista ja voi olla, että tilanne on siellä sama kuin omassakin seurakunnassa.

Jotkut hakeutuvat kirkon ulkopuolella oleviin yhteyksiin, vapaakirkkoihin. Luterilaiseen uskoon sitoutuneelle se voi kuitenkin olla vaikea tie. Monin paikoin Lähetyshiippakunnan messuyhteisöt ovat tulleet vaihtoehdoksi. Kaikki eivät kuitenkaan koe sitäkään omaksi tiekseen.

Tilanne on todella kummallinen. Moni Raamattuun ja luterilaiseen uskoon sitoutunut on jäänyt kodittomaksi omassa kirkossaan. Raamattupiiri voi toimia jonkinlaisena hengellisenä minikotina, mutta ehtoollisyhteyttä se ei korvaa.

Mielelläni kääntäisin kysymykset, joita minulle esitetään, kirkon ja seurakuntien päättäjille, piispoille, kirkkoherroille ja kirkkoneuvostoille. Piispat ovat jo kymmenkunta vuotta sitten suositelleet ne. tahdonilmauksessa, että seurakunnat toimisivat hyvässä yhteistyössä herätysliikejärjestöjen kanssa. Se voisi olla yksi vastaus kysyjien esiin nostamiin ongelmiin.

Jumalan kansa on historian aikana kokenut monta vaikeaa vaihetta. Joskus saarnoista ei ymmärretty juuri mitään ja ajoittain on saarnattu enemmän koskien perkaamisesta ja perunan viljelystä kuin Jumalan sanasta. Aina Herra kuitenkin on pitänyt kansastaan huolen. Ei menetetä toivoa. Rukoillaan  hengellisen herätyksen ja uudistuksen aikaa. Jotain kuuluu jo: maahanmuuttajien messuyhteisöjä syntyy ja ne kasvavat.  

Lopuksi eräs minulle kerrottu keskustelu. Kun oli monesta suusta valitettu kirkon ja yhteiskunnan tilaa, joku sanoi: Onhan meidät sentään hyvin lunastettu. Kaiken keskellä on syytä iloita siitä, mikä on hyvin. Kyllä Jumala pitää meistä ja heikosta uskostamme huolta, kun valitamme asiaamme hänelle ja annamme hänen sanallaan vaikuttaa.

Ja on siis edelleen hyvä rukoilla oman seurakunnan ja koko kirkon puolesta. Ensi syksynä voi asettua ehdokkaaksi seurakunnan luottamuselimiin ja pyrkiä siellä vaikuttamaan asioihin.

 

Perusta artikkeli