Miksi ei avoliitossa?

 

 

Hääpari marssii kirkon käytävää pitkin. He solmivat kohta Jumalan kasvojen edessä juhlallisen liiton. Pappi on aiemmin toimituskeskustelussa antanut heille kaavakkeen, josta heidän piti valita joku seuraavista vaihtoehdoista: A) Yksi yö, B) Viikko, C) Kuukausi, D) Vuosi, E) Viisi vuotta, F) Elinikäinen. Pari kulkee kirkon käytävää ylpeinä itsestään, koska he aikovat sitoutua vuodeksi. Vuosi kuulostaa riittävän pitkältä ajalta, että kysymys on vakavasta sitoutumisesta. Näin he ajattelevat, ja sitten pappi siunailee heitä.

Perheniemi neliöb. 21.11.-4.12. MJa

Eikö ero avo- ja avioliiton välillä ole juuri siinä, että toinen on elinikäinen ja toinen on määräaikainen. Avoliitto sisältää aina ajatuksen siitä, että takaovi on pakoa varten raollaan. Ongelmana on se, että rakkaus ei voi olemukseltaan olla määräaikaista. Oli kysymys yhden yön tai viiden vuoden määräaikaisuudesta, määräaikaisuus kumoaa rakkauden.

Kristillinen käsitys rakkaudesta saa sisältönsä Jumalan rakkaudesta. Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus. (1. Joh. 4:8) Tämä rakkaus tulee kirkkaimmin ilmi Kristuksessa. Kristus ei taas ole määräaikaisesti olemassa, vaan Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti. (Hepr. 13:4) Yksinkertaisesti, jos avopuolisot rakastavat toisiaan, he menevät naimisiin rakkauden olemuksen tähden. Jos he eivät rakasta, he haluavat myös toimia rakkauden vastaisesti laskelmoiden. Tämän vuoksi avoliitossa eläminen on synti Jumalan jatkuvasti rakastavaa olemusta vastaan.

Raamatussa avioliitto rinnastetaan ihmeellisellä tavalla Kristuksen ja seurakunnan suhteeseen: ”Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.” Tämä salaisuus on suuri; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa. (Ef. 5:31-32) Salaisuus liittyy siihen, miten läheisessä suhteessa seurakunta ja Kristus ovat. Seurakunta sai syntynsä Jeesuksen kylkihaavasta ristillä. Siitä vuotanut veri ja vesi, kaste ja ehtoollinen, loivat Kristuksen morsiamen. Samalla tavalla nainen luotiin miehen kylkiluusta. Seurakunnan ja Kristuksen välillä on pyhä yhteys (koinonia). Samalla tavalla avioliitossa puolisoiden välillä pitäisi olla pyhä yhteys. Jos ihminen ei pidä arvossa avioliittoa, on mahdoton ajatus, että ihminen näkisi Kristuksen sovitustyön arvon. Jos taas ihminen elää Kristuksen sovitustyön tuomasta anteeksiantamuksesta, kuuluu avioliitto välttämättä kristityn elämään miehenä ja naisena.

Puolisoiden välinen rakkaus avioliitossa saa sisältönsä Jumalan rakkaudesta Kristuksessa. Siksi puolisoita kehotetaan rakastamaan toisiaan: …niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä. (Ef. 5:25) Tämä avioliiton ihannekuva rakkaudesta ihmissuhteessa on täysin muuta, kuin ihmisten omaan itsekkyyteen perustuva kuva. Jos molemmat puolisot pyrkivät jatkuvasti laittamaan toisen edun omansa edelle, on luonnollista, että puolisot keskustelevat toistensa kanssa. Kristuksen rakkauden seuraaminen parisuhteessa tarkoittaa seuraavia kysymyksiä puolisolle: Mitä sinä tahdot? Mitä sinä tahdot, että minä sinulle teen? Mistä sinä pidät? Minä tahdon oppia tuntemaan sinut, että minä voisin rakastaa sinua. Kristillisen avioliiton ihmissuhdekurssi on suoraan sisäänkirjoitettu avioliiton ytimeen. Jos molemmat puolisot sitoutuvat tähän, on koko avioliitto jokapäiväistä oppimista paitsi Jumalan rakkaudesta, myös parisuhteen syvenemistä.

Pitäkäämme siis pyhänä Jumalan asettama avioliitto. Samalla saamme opetella Jumalan tahdon mukaista elämää ja muistaa Kristuksen sovitustyötä.