Syyskuussa TV7:lla alkaa Kristuspäivän Kutsu rukoukseen -ohjelma, jossa eri taustoista tulevat rukoilijat ja johtajat kaivavat esiin Raamatun henkilöiden rukouselämää meidän nykypäivän rukoilijoiden rohkaisuksi ja opetukseksi. Odotan erityisesti jaksoa “Rukoile kuin Jeesus”, sillä onhan hän suurin rukoilija koskaan.
Jeesus opetti, että rukousta ei tee voimalliseksi rukoilija vaan rukouksen kohde, Isä. Hän rakastaa, välittää ja kuulee, hän on voimallinen. Jeesuksen rukousopetuksissa toistui kolme teemaa: suhde Isään, uskon asenne ja kestävyys. Luotan, että näiden näkökulmien avaaminen ei spoilaa tuon jakson katselukokemusta.
1. Rukous on suhdetta Isään
“Totisesti, totisesti: mitä ikinä te pyydätte Isältä minun nimessäni, sen hän antaa teille.” Joh. 16:23. Ehkä olet hämmentyneenä miettinyt, lukeeko tämän lupauksen alaviitteessä: “paitsi <oma nimesi>”. Meillä on taipumus tuijottaa sanoja “mitä ikinä” ja “hän antaa”, mutta ehkä Jeesus haluaisi meidän keskittyvän sanoihin “Isältä minun nimessäni”. Varhaiset kristityt sanoittivat rukoilevansa “Isää Jeesuksen kautta Pyhässä Hengessä”. Heille oli tärkeää asemoida itsensä rukouksessa kaikkivaltiaan Isän, maailmankaikkeuden Luoja valtaistuimen eteen Jeesuksen kautta (ansiosta).
Todellista Jeesuksen nimessä rukoilemista on edustaa hänen tahtoaan, ei vain lisätä omiin pyyntöihimme loppukaneettia “Jeesuksen nimessä”. Jeesus ei käskenyt rukoilla pieniä asioita, jotta emme kovasti vaivaisi Jumalaa, vaan suuria, koska niiden toteutuminen tuottaisi kunniaa hänelle. Mitä Jeesus tahtoisi tehdä sinun rukoustesi kautta?
2. Rukous vaatii uskoa
Jumala rakastaa pelata pingistä kanssamme: ping, hän on ottanut meidät lapsikseen, antanut Henkensä, ja tehnyt meistä pyhiä ja pong, hän odottaa meidän vastaavan siihen.
Epäusko on kuin katto sille, miten suuria Jumala voi meidän kauttamme tehdä.
“Totisesti: jos teillä olisi uskoa edes sinapinsiemenen verran, te voisitte sanoa tälle vuorelle: ’Siirry täältä tuonne’, ja se siirtyisi. Mikään ei olisi teille mahdotonta.” Matt. 17:20. Usko on meidän vastauksemme Jumalan aloitteeseen. Näemme Jeesuksen jatkuvasti venyttämässä kohtaamiensa ihmisten uskoa, ja samaa hän tahtoo tehdä meidän kanssamme, askel kerrallaan. Rukouksemme voimaa ei rajoita Jumalan hyväntahtoisuuden tai halukkuuden puute vaan meidän uskon puutteemme. Epäusko on kuin katto sille, miten suuria Jumala voi meidän kauttamme tehdä.
Usko ei kuitenkaan kohdistu oman uskon suuruuteen tai rukouspyynnön toteutumiseen; ei mihinkään tämänpuoleiseen. Vuoria siirtävä usko kohdistuu Isään, joka on taivaissa; hänen rakkauteensa, voimaansa ja hyvyyteensä. Siksi se pystyy omistamaan taivaalliset siunaukset maan päälle.
3. Rukouksessa tarvitaan kestävyyttä
“Jeesus esitti opetuslapsille vertauksen opettaakseen, että aina tulee rukoilla, koskaan lannistumatta.” Luuk. 18:1. Jeesuksen vertauksen opetus oli se, että jos pahatkin ihmiset myöntyvät sinnikkäisiin pyyntöihin, kuinka paljon enemmän rakastava taivaallinen Isä.
Kestävää rukousta nimitetään rukoustaisteluksi. Taistelumme ei ole Jumalaa vastaan, ikään kuin taivuttaisimme häntä vastaamaan. Taistelumme on taivuttaa oma mielemme Jumalan tahtoon tai lannistaa vastustajan voimat Jumalan tahdon tieltä. Rakastan todistuksia suurista rukoustaisteluista, joiden hedelmänä sinnikkäät rukoilijat ovat saaneet nähdä ovien avautuvan inhimillisesti mahdottomilta tuntuvilla tavoilla evankeliumin etenemiseksi.
Myös Kristuspäivä on kutsu sinnikkääseen rukoukseen, kunnes näemme Pyhän Hengen yhdistävän eri ikäiset ja taustaiset uskovat rukoilemaan, niin että evankeliumi valloittaa uudistaen maamme ja kansamme. Olethan mukana tässä rintamassa? Löydät tapoja osallistua: www.kristuspaiva.fi.
Teksti: Johanna Sandberg
Kirjoittaja on seurakuntien uudistaja, raamatunopettaja, vaimo ja äiti, joka johtaa Hengen uudistus kirkossamme -liikettä. Vapaa-ajallaan hän rentoutuu luonnossa Lumo-koiran kanssa.
