Marmorilattialla saattaa piillä hengellinen harjoitus

 

Olen vähän mietiskellyt lähiaikoina.

Aika on kiinnostava mietiskelyn kohde. Me olemme esimerkiksi asuneet Espanjassa nyt kaksi kokonaista ketsuppipulloa. On alkamassa kolmannen Heinzpullon aika. Aikaa voi mitata myös Suomesta tulijoilla ja Suomeen lähtijöillä. Ei marraskuu vaan Eneli täällä -kuu, ei ensi viikko vaan Ola tulee -viikko. Ajan hahmottaminen tällä tapaa tuo joulun ihan lähelle. Vain muutama vieras ja aatto on ovella.

Jalohaukat leiri vko 2

Turistipapin työt ovat toden teolla alkaneet. Olen sukeltanut intensiivisen kiinnostavaan elämänvaiheeseen. Sunnuntaisin on aina jumalanpalvelus, vaikkei onneksi joka kerta saarnaa. Viikolla tapaan ihmisiä, vedän erilaisia tilanteita ja naputtelen lehtiin ja nettiin tietoa seurakunnan tekemisistä.

Edellisessä työssäni Sipoossa ihailin 1800-luvun lopun uusgoottilaistyylistä kirkkoa, joka pystytettiin sipoolaisten puuseppien ja muiden talkoolaisten toimesta. Täällä Aurinkorannikolla ihailen kauniin valoisaa seurakuntakotia, kirkkosalia ja muita tiloja, jotka ihan samalla tavalla on kerätty talkootyönä ja lahjoitusvaroin. Verotusjärjestelmässä on monta hyvää puolta, mutta tällainen talkootyö tekee omasta tilasta todella seurakuntalaisten oman.

Muitakin hyviä puolia olen seurakuntakodin seinistä bongannut. Tai oikeastaan vähistä seinistä. Kirkkosali sijaitsee keskellä isoa avaraa tilaa. Sen voi sulkea lasiseinin kahvilatilasta, mutta koska messussa on yleensä väkeä niin paljon, että kaikki paikat tarvitaan, ovat seinät yleensä auki. Tällainen tilaratkaisu tekee seurakuntakodista ja sen jumalanpalveluksesta erittäin teiniystävällisen. Nuoriso voi istua taaimmaisessa kahvilapöydässä omissa puuhissaan, pahennusta herättämättä. Kuin vahingossa siinä kuulee samalla kirkonmenot ja ehtoollinen tulee nautittua vähän ohimennen, koska nyt kerran on paikalla. Tällaisessa tilaratkaisussa on kristillisen kasvattajan helppo huokaista, että Herran haltuun loput.

Olen miettinyt myös eksistentiaalisia kysymyksiä. Kuten sitä, että miksi ihminen ei ole koskaan tyytyväinen? Kuukausi sitten haaveilin ihanasta viileydestä, ettei koko ajan olisi ollut hiki. Nyt on myös Espanjan talvikausi alkanut. Päivällä saattaa olla kelpoisa kesäkeli tai sitten sataa kaatamalla. Asunnon marmorilattiat ovat jääkylmät. Haaveilen kesästä ja lämmöstä samalla kun tajuan, että tässä saattaa piillä hengellinen harjoitus. Miten löytää itsestään tyytyväisyys kussakin tilanteessa. Jos olet keksinyt tähän jonkun patenttiratkaisun, niin kirjoita se minulle!

Mietiskeleviä terveisiä Benalmadenan pappilasta!

Kirjoittaja on pappi ja tietokirjailija. Kaisa Karirannan Päivän blogeja kuullaan Radio Deissä perjantaisin kello 8.45 ja 12.50. Ohjelmapaikalla ovat äänessä myös Lontoon Merimieskirkon pappi Marjaana Härkönen ja teologian tohtori Eero Junkkaala.