Laimennettuna — ei kiitos!

 

Suvaitsevaisuus on hankala asia. Toisinajatteleville kuuluu antaa oikeus ilmaista ja perustella ajatuksiaan. Ne voivat olla hankalia kuultaviksi, mutta silti sanan- ja myös uskonnonvapauden tähden on ollut suvaitsevaisuuden hengessä tapana puolustaa toisinajattelevien oikeuksia.

Kulloinenkin valtakulttuuri luonnollisesti määrittelee, millaisia asioita ”kuuluu” suvaita ja mitkä pannaan mieluummin mustalle listalle. Kristilliseen yhtenäiskulttuuriin tottuneita kristittyjä elää vielä koko joukko yhteiskunnassamme. Heille on outoa joutua suvaittujen joukosta marginaaliin (tai jopa niiden epämääräisten ”ääriuskonnollisten” joukkoon), jonne osa medioiden kommenttipalstoille kirjoittavista mielellään myös Raamattua lukevat laittavat.

Pipliaseura Neliöb. 5.-18.12. MJa

Kristillinen kirkko ei voi tietenkään laimentaa totuuden julistustaan ”suvaitsevaisuuden” alttarille. Lain ja evankeliumin julistuksen on kaiuttava pelastavan armontäyteisenä.
Apostoli Paavali on eräs julistajien suurista esikuvista. Hänen Raamattuun tallennettu julkinen puheensa oli varsin suoraviivaista. Miten hän toimi yksityisissä keskusteluissa ja pienemmissä opiskelupiireissä, sitä emme niinkään tiedä. Paavalin toimintaan liittyi olennaisesti myös armolahjojen käyttö.

Paavalin lähetysjulistus noudattaa yksinkertaista kaavaa: On olemassa vain yksi ainoa, elävä ja todellinen Jumala. Epäjumalanpalvelus on syntiä ja siitä pitää luopua. Jumalan vanhurskas tuomio uhkaa jokaista ihmistä. Jeesus Kristus pelastaa tulevasta vihasta. Vain ja ainoastaan tämä Jeesus, jonka Jumala on herättänyt kuolleista, on tie pelastukseen. Hänen paluutaan odottaessa on elettävä puhtaudessa. Ja se on mahdollista, koska Jumala antaa uskovalle Henkensä.

Paavali viittaa lähetysjulistuksessaan luomakunnassa näkyvään Luojaan. Hän viittaa Jumalaan historian herrana. Paavali ottaa esille ihmisen jumalakaipuun ja korostaa ylösnousemuksen merkitystä. Julistus torjuu ajatuksen, että historia kiertäisi kehää itseään toistaen. Ihminen ei myöskään kuollessaan raukea tyhjiin tai sulaudu johonkin jumaluuteen. Ihminen ei pääse pakoon vastuullisuuttaan Luojansa edessä, joka ”ei kylläkään ole kaukana yhdestäkään meistä.”

Kristillinen seurakunta on syntynyt historiallisessa ajassa ja paikassa olleen tyhjän haudan äärellä. Ihmisen ja Jumalan välisen suhteen keskeinen sisältö avautuu Jeesuksen elämän, kuoleman ja ylösnousemuksen kautta. Henkilökohtaisesta Jeesus-suhteesta viestittäminen on annettu kristillisen seurakunnan tehtäväksi.

Tässä tehtävässä kirkko voi onnistua vain, jos se on uskollinen Raamatulle jumalallisena ilmoituksena. Siinä on keskeistä pitää kiinni ilmoituksen riittävyydestä, luotettavuudesta, tarkoituksenmukaisuudesta ja yhtenäisyydestä. Muuten kirkko vesittää oman julistuksensa totuudesta.