Kuoleeko ihminen pian sukupuuttoon?

 

 

Yli 90% kaikista koskaan eläneistä eläimistä on kuollut sukupuuttoon.

Piplian neliö

Uusdarvinistien mukaan ihminen on ainoa nykyisin elossa oleva ihmisten sukuun kuuluva eläinlaji, joka kuuluu kädellisten lahkon isojen ihmisapinoiden heimoon ja on nykyisin elävistä kädellisistä laajimmalle levinnyt ja runsaslukuisin laji.

Ihmisen vuoro kuolla sukupuuttoon on aivan nurkan takana. Ihmiskunnan perimään on kertynyt yli 150 000 sairauksia aiheuttavaa mutaatiota. Jokainen ihminen kuljettaa perimässään noin 400 sairauteen liittyvää mutaatiota ja kaksi sairauden aiheuttavaa mutaatiota. Yksittäisen perimän koodikirjaimen muutoksia kertyy yksilöä kohden lisää joka sukupolvessa. Muutoksia, joita luonnonvalinta ei pysty poistamaan, jää joka sukupolvessa perimään noin 40-70 kappaletta. Koko ihmiskunnalla mutaatioita on kertynyt noin 88 miljoonaa kappaletta.

Vaikuttaa siltä, että yksikään muutos ei ole täysin vailla vaikutusta ja nämä mutaatiot ovat todennäköisesti ainakin hieman haitallisia. On enemmän kuin ilmeistä, että näin monia muutoksia ei pystytä korjaamaan millään geeniterapialla. On myös enemmän kuin ilmeistä, että luonnonvalinta ei ole niitä kyennyt karsimaan.  Tämä johtuu siitä, että se valitsee kokonaisia yksilöitä eikä ”näe” piileviä haitallisia mutaatioita.

Darwin ajatteli, että luonnonvalinta vie kohti ”täydellisyyttä”. Hänen puolustuksekseen voi todeta, että perimän DNA-koodi löydettiin vasta kun 94 vuotta oli kulunut Lajien synty -kirjan julkaisemisesta. Tosiasioista piittaamatta innokkaimmat evoluutiotarinoiden sepittäjät kynäilevät vieläkin artikkeleita, joissa spekuloidaan miltä ihminen näyttää miljoonan vuoden kuluttua! Nämä uusdarvinistit eivät ymmärrä (tai halua myöntää), että evoluutiolle ”raaka-ainetta” tuottavat mutaatiot vievät kertyvän virhekatastrofin kautta sukupuuttoon. Toinen evoluution ”työkaluista”, luonnonvalinta, on selvästi suunniteltu mekanismi, joka antaa jonkin verran lisää elinaikaa. Patriarkat elivät yli 900 vuotta, koska heidän perimänsä oli virheetön. Raamatussa ilmoitettu elinikien lyheneminen antaa kauniin matemaattisen käyrän, joka kuvaa erinomaisesti mutaatioiden kertymistä.

Tutkimus osoittaa, että monet taudit ovat satojen tällaisten muutosten tulos. Muun muassa sokeritaudin, sydänsairauksien, skitsofrenian, multippelin skleroosin, Alzheimerin ja Parkinsonin taudin ym. arvellaan olevan satojen ”riskimuutosten” seurausta.

Uusdarvinistien mukaan kaikki eliöt olisivat kehittyneet luonnollisten tapahtumien sivutuotteena. Mutaatiot tuottaisivat itsestään ilmestyneeseen alkusoluun aineiston, mistä luonnonvalinta valitsi miljoonia lajeja. Tämä väite on kuitenkin vain pelkkää epätieteellistä filosofointia! Miksi tutkijat eivät tätä huomaa? Monet huomaavat, mutta jos uskaltaisivat todeta asian julkisesti, he olisivat pian entisiä tutkijoita. Lääkärit kuitenkin tietävät tuskallisen hyvin, että mutaatiot aiheuttavat sairauksia. Sairauksia aiheuttavien mutaatioiden lista on valtava ja uusia löydetään vauhdilla. Hyödyllisiä mutaatioita on yhden käden sormilla laskettava määrä ja niiden ”hyödyllisyydestä” voidaan keskustella. Mitä etua sirppisoluanemiasta on New Yorkissa tai hyötyykö streptomysiinille vastustuskykyinen bakteeri siitä luonnossa tai onko myrkylle vastustuskykyinen hiiri luonnossa lajitoveriaan elinkelpoisempi?

Luonnonvalinta karsii pois vain tappavat ja hyvin haitalliset mutaatiot. Vähemmän haitalliset kertyvät väistämättömästi populaatioihin ja sukupolvien kuluessa heikentävät lisääntymiskykyä ja vievät sukupuuttoon. Juuri näin on käymässä ihmiskunnalle. Eliömaailma rappeutuu – kirjasta käy ilmi, että sukupuuttoon ajaudutaan jo muutamassa vuosituhannessa. Kahdella prosentilla maailman väestöstä on jo vaikeuksia saada ensimmäistä lasta ja 10 prosentilla seuraavia lapsia. Loppu häämöttää noin 50-100 sukupolven päässä. Uusdarvinisteilla on tässä sokea piste ja ne heistä, jotka asian ymmärtävät ovat haluttomia tekemään asianmukaisia tieteellisiä johtopäätöksiä.

Perinnöllisyystieteestä on tullut erittäin vakava ongelma uusdarvinismin uskottavuudelle. Niin sanotut ”elävät fossiilit” osoittavat ongelman mittasuhteen. Kuinka molukkirapu olisi pysynyt samanlaisena yli ”400 miljoonaa” vuotta kun evoluutio on määritelmän mukaan geneettisten muutosten avulla polveutumista? Väite elinympäristön samana pysymisestä on vain sisällötöntä viisastelua.

On hämmästyttävää, miten sokeita evoluutiobiologit ovat tieteellisille tosiasioille. He eivät ymmärrä, että uusdarvinismin mekanismi vie väistämättömästi sukupuuttoon. Oppikirjoissa kerrotaan kylmäverisesti valheita, joilla lapsia ja nuoria aivopestään ateisteiksi. Tätä tapahtuu kaikilla uusdarvinismin opetustasoilla.

Uusdarvinismin korttitalo romahtaa pian. Genetiikan ohella tuore esimerkki evoluutiomyytin kumoamisesta julkaistiin 14.6.2016 lääkärien Duodecim ammattilehdessä. Väite, jonka mukaan umpilisäke olisi surkastunut muisto evoluutiopolun varrelta on nyt lopullisesti kumottu: ”Umpisuolen lisäke ei ole evoluution aikana surkastunut jäänne vaan immunologisesti aktiivinen elin, jolla voi olla tärkeä merkitys suoliston terveydessä – ja tulehduksessa”.

Uusdarvinismi on susi lammasten vaatteissa, tieteen valekaapuun puettua ateistisen filosofian pakkosyöttöä. Ennakkoasenteista vapaa luomakunnan tutkimus vahvistaa sen Älykkään suunnittelun.