Kun Kristus pyrittiin erottamaan (väärällä tavalla?) Raamatun sanasta

 

Kristus itse, ei Raamattu, on se todellinen Jumalan sana.

Noilla sanoilla alkaa Espoon tuomiokirkkoseurakunnan Facebook-postaus tammikuun 2024 alusta. Kokonaisuudessaan postaus kuuluu seuraavalla tavalla: Kristus itse, ei Raamattu, on se todellinen Jumalan sana. Raamattu oikealla hengellä luettuna ja oikeiden opettajien johdolla tuo meidät hänen luokseen. Meidän ei tule käyttää Raamattua tietosanakirjana, josta voimme ottaa tekstiä ja käyttää sitä aseena.  

Dei Neliöb. 4.-7.3.

Kuulostaa samaan aikaan niin oikealta ja niin väärältä. Siksi se aiheuttaakin voimakkaan ristiriidan korvien välissä. Postauksen tarkoitusperiä en lähde tarkemmin spekuloimaan, koska ne tietää luotettavalla tavalla ainoastaan postauksen tekijä. Postaus on kuitenkin hyvin tulkinnanvarainen. Sitä täytyykin pohtia rauhassa ja harkiten. Aiheen laajuuden vuoksi rajaan sitä kapeammalle enkä pysty käsittelemään sitä kaikenkattavasti. Avaan kuitenkin tarkemmin muutamia ajatuksia, joita tuo postaus minussa herättää. Lause kerrallaan.

Kristus itse, ei Raamattu, on se todellinen Jumalan sana.

Totta on toki se, että Kristus ei ole sama asia kuin Raamattu. Kristus on kaikkialla läsnäoleva, kaikkivaltias ja ikuinen Jumala. Jumala, joka on aina ollut ja tulee aina olemaan. Kristus oli olemassa jo ennen ajan luomista ja Raamatun syntyä. Raamattu puolestaan on ajan kuluessa syntynyt kirjallinen dokumentti, jonka välityksellä Jumala ilmoittaa itsensä ihmiselle. Tämä lienee päivänselvää. Siksi onkin omituista, että Kristuksen ja Raamatun sanan eroa tällä tavalla halutaan korostaa. Miksi?

Ongelmallista tässä lauseessa on se, että se asettaa helposti Raamatun luotettavuuden kyseenalaiseksi ilman syytä. Samalla se vahingossa, jos ei tahallaan, pyrkii irrottamaan Kristuksen Raamatun sanasta tavalla, josta syntyy väistämättä se olo, että Kristus ja Raamatun sana ovat keskenään ristiriitaisia. Jos oma käsityksemme Kristuksesta poikkeaa Raamatun sanasta, oma käsityksemme voittaa. Raamattu häviää.

Tällainen lähestymistapa herättää useita ajatuksia:

  1. Kristus vaelsi maan päällä vain noin 30 vuotta. Hän ei ole fyysisesti ollut ihmisten joukossa ennen sitä eikä ole ollut myöskään sen jälkeen. Miten voimme tässä tilanteessa vakuuttua siitä, mitä Kristus meille haluaa sanoa? Onko Kristus jokin kosminen uushenkinen olento, jolta saadaan tarvittaessa uutta ilmoitusta ohi Raamatun?
  2. Vaikka Jumala voikin toimia poikkeuksellisesti armolahjojensa kautta, kaikki Hengen ilmiöt tulee tutkia Raamatun sanan valossa. Kaikki Raamatun kanssa ristiriidassa olevat ilmestykset tai yliluonnollinen toiminta tulee hylätä.
  3. Jos Kristus irrotetaan Raamatun sanasta, hän voi olla milloin mitäkin. Jokainen sukupolvi voi määritellä omanlaisensa, itselleen sopivan ”Kristuksen”. Kristus ja sitä myöten myös kolmiyhteinen Jumala muuttuvat ihmisen näköiseksi ja ihmisen muovaamaksi rakenteeksi. Kristus muuttuu helposti rakastavaksi terapeutti -päänsilittäjäksi, jolle kaikki käy.
  4. Jumala on ilmaissut itsensä ja tahtonsa nimenomaan sanansa kautta. Raamatun kirjoitukset koottiin yhteen, jotta sanoma voitaisiin välittää kirjallisessa muodossa sukupolvelta toiselle. Jos Raamattua pidetään toissijaisena, ollaan eksytty pahasti. Ainoastaan Raamattu on Jumalan luotettava ilmoitus ihmiselle.

Raamattu oikealla hengellä luettuna ja oikeiden opettajien johdolla tuo meidät hänen luokseen

Ensimmäinen reaktio on myöntyvä. Raamattu itse korostaa Hengen merkitystä sen tulkinnassa. Tämäkään lause ei kuitenkaan ole ongelmaton, kun sitä peilaa aikaisempaa  lausetta Kristus itse, ei Raamattu, on se todellinen Jumalan sana vasten.

  1. Miten määritellään oikealla hengellä Raamatun lukeminen? Mitä sillä halutaan sanoa? Onko oikea henki sellainen, joka ei loukkaa, haasta tai kyseenalaista mitään näkemystä? Onko oikea henki yleisen hyväksyväisyyden ja rakkauden henki? Tällainen henki ei ole ainakaan Raamatun mukaan oikea henki, koska Jumalan rakkaus aina sitoutuu samalla totuuteen.
  2. Miten määritellään oikeat opettajat? Raamatun mukaan oikeat opettajat ovat niitä, jotka pysyvät Raamatun sanassa, eivät poikkea siitä tai keksi sitä uusiksi. Erilaisesta evankeliumista, Raamatun ulkopuolisista muista ilmestyksistä tai muista opeista nimenomaan varotetaan ankarasti Raamatun sivuilla.

Meidän ei tule käyttää Raamattua tietosanakirjana, josta voimme ottaa tekstiä ja käyttää sitä aseena

Tämäkin lause saa ensiksi aikaan hyväksyvän hyminän sisimmässäni. Tarkemmin miettiessäni, sekin kuitenkin muuttuu monimutkaisemmaksi.

  1. Raamattua ei saisi siinä mielessä käyttää aseena, että pyritään vihan, katkeruuden tai ankaruuden vallassa lyömään muita ihmisiä sen opilla ja alistamaan toisia. Silloin, kun ihminen asettuu toisen yläpuolelle Raamatun sana aseenaan, on jotain ymmärretty väärin.
  2. Kuitenkin Raamattu kuvaa itseään kaksiteräiseksi miekaksi. Sen tehtävä on siis saada vaikutusta aikaan ihmisessä. Evankeliumi Kristuksesta ei ole väritön, mauton ja hajuton, joka kelpaa kaikille. Päinvastoin. Suhtautuminen Kristukseen tulee jakamaan ihmiset kahteen ryhmään. Niihin, jotka seuraavat Kristusta ja niihin, jotka eivät. Ei ole olemassa välimaastoa.
  3. Lauseessa on myös se vaara, että sitä pyritään tulkitsemaan postmodernin kulttuurin valossa. Kulttuurin, jossa ei ole oikeaa tai väärää ja kaikki on suhteellista. Tällöin Raamattu pehmennetään dokumentiksi, joka vain toimii päänsilittäjänä, mutta ei muuta meidän elämäämme, vaikka se on yksi sen päätarkoituksista. Raamattu korvataan turvallisen tilan käsitteellä, jossa on tilaa vain samalla tavalla ajatteleville.

Raamattu kertoo totuuden Kristuksesta. Ei ole olemassa jotain muuta ja toisenlaista kosmista henkistä ilmoitusta. Kristus ja hänen toimintansa sitoutuvat aina Raamatun sanaan. Raamatun sanassa on kestävä ja muuttumaton totuus meidän elämällemme.