Kuiva kausi

 

Saarnaan tuhansille, mutta joskus tunnen itseni niin kuivaksi. Tunnen olevani kaukana Jumalasta. Noina hetkinä minulla ei ole mitään halua lukea Sanaa. Raamatun lukeminen kuivina kausina käy vain velvollisuudentunnosta. Kun olen kuiva ja tyhjä, rukoileminen tuntuu väkinäiseltä, vaikka tiedänkin uskoni olevan ennallaan ja rakkauteni Jeesuksen olevan edelleen vahva.

Oletko koskaan istunut hengellisessä tilaisuudessa ja nähnyt ympärilläsi olevien ihmisten tulevan siunatuksi – mutta sinusta ei tunnu miltään? He itkevät, he rukoilevat, he ylistävät valtavin tuntein. Mutta mikään ei liikuta sinua, ei yhtään. Ja alat ihmetellä, onko sinussa jotain vikaa.

IK-opisto neliöb. 15.-28.7.

Uskon, että kaikki uskovat kokevat kristillisen elämänsä aikana silloin tällöin kuivia kausia. Jopa Jeesus tunsi olevansa yksin ja eristettynä, kun hän huusi: ”Isä, miksi hylkäsit minut?”

Mitä meidän tulee tehdä, jotta pääsemme kuivien kausien yli?

1. Jatka rukoilemista kaikesta huolimatta!

Mikään ei karkota sisäistä kuivuutta ja tyhjyyttä nopeammin kuin tunti tai toinen kaksin Jumalan kanssa. Jos siirrät treffejäsi Jumalan kanssa, tunnet vain syyllisyyttä. Me tiedämme, että rakkautemme häntä kohtaan tulisi viedä meidät hänen luokseen. Kuitenkin teemme elämästämme niin kiireistä ja hektistä, että aika vain juoksee ja treffit Jumalan kanssa väistyvät ja unohtuvat. Me heitämme häntä kohti kyllä koko joukon ”rukoilevia ajatuksia”. Mutta mikään ei voi korvata sitä hetkeä, jonka vietät kaksin hänen kanssaan salaisessa kammiossasi eristyksissä muusta maailmasta.

Mene rohkeasti hänen armonistuimensa eteen – vaikka oletkin syntinen ja epäonnistunut. Hän antaa hetkessä anteeksi niille, jotka katuen sitä pyytävät.

2. Älä pelkää pientä kärsimystä!

Kristuksen ylösnousemusta edelsi lyhyt hetki valtavaa kärsimystä. Me kyllä kuolemme. Me kyllä kärsimme. Elämässä on kipua ja surua. Me emme halua kärsiä, emme halua vastustusta emmekä kipua. Haluamme kivuttoman pelastuksen. Me haluamme yliluonnollisen vastauksen elämämme kärsimykseen. ”Tee ihme, Herra,” me rukoilemme, ”koska olen heikko ja tulen aina olemaan heikko. Tee kaikki puolestani sillä aikaa, kun minä jatkan elämääni odottaen yliluonnollista ihmettäsi tapahtuvaksi.”

Kiitos Herralle, kärsimystä on vain lyhyt hetki ennen lopullista vapautusta. ”Mutta kaiken armon Jumala, joka on kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa Kristuksessa, vähän aikaa kärsittyänne, hän on teidät valmistava, teitä tukeva, vahvistava ja lujittava.” (1 Piet. 5:10)