Elämäntaito: Aatelisnaiset auttajina – kolme tarinaa siitä, miten ylhäiset syttyivät diakonialle

Koti Jumalassa

 
Ralph Ravi Kayd/Unsplash

Valmistautuessani muuttamaan Etiopiaan pohdin raamatunkertomusta palavasta pensaasta. Jumala käski Moosesta riisua kenkänsä, koska maa, jolla hän seisoi, oli pyhä. Ymmärrän tämän pyhyysaspektin, mutta en usko, että Jumalan ainoa tarkoitus oli opettaa Moosekselle uskonnollisia käytöstapoja. Uskon, että Jumalalla oli paljon syvempiäkin tarkoitusperiä pyytäessään Moosesta riisumaan kenkänsä. Mitähän ne voisivat olla? Ehkä sittenkin kyse on siitä, onko meillä koti Jumalassa vai ei?

Mooses paimensi appensa Jetron, midianilaisen papin, lampaita. Kerran hän vei lauman autiomaan toiselle puolen ja tuli Jumalan vuoren Horebin juurelle. Siellä hänelle ilmestyi Herran enkeli tulenliekissä, joka nousi orjantappurapensaasta. Mooses huomasi, ettei tuli kuluttanut pensasta, vaikka se oli liekeissä. Silloin hän ajatteli: ”Menenpä katsomaan tuota ihmettä. Minkä vuoksi pensas ei pala poroksi?”
Kun Herra näki hänen tulevan katsomaan, hän huusi pensaasta: ”Mooses, Mooses!” Mooses vastasi: ”Tässä olen.” Herra sanoi: ”Älä tule lähemmäksi! Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä.” Herra sanoi vielä: ”Minä olen sinun isäsi Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala.” Silloin Mooses peitti kasvonsa, sillä hän pelkäsi katsoa Jumalaa. 
(2.Moos.3:1-6)

Kirkkorekry neliöb. 29.4.-12.5.

Koti Jumalassa

Suomalaiselle kenkien riisuminen kotiin tullessa on itsestäänselvyys. Kotona oleminen tarkoittaa meille kengättömyyttä. Mooses ei ollut koskaan elämässään tuntenut oloaan kotoisaksi. Egyptissä hän oli heprealaisena ollut ulkomaalainen. Ja erämaassa he pitivät häntä egyptiläisenä. Mooses ei siis ollut koskaan tuntenut oloansa kotoisaksi minkään ihmisryhmän kanssa. Mutta tässä hän oli, ensimmäistä kertaa elämässään, häntä kehotettiin tulemaan kotiin Jumalan luo ja riisumaan kenkänsä.

Sinä saatat myös tuntea olevasi muukalainen. Ehkä ihmiset eivät ole koskaan hyväksyneet sinua. Mutta Jumala hyväksyy – ja rakastaa – sinua. Hän toivottaa sinut avosylin tervetulleeksi. Jumala kaipaa viettää aikaa kanssasi, tuntea sinut, rakastaa sinua.

Maailma tuottaa meille aina pettymyksen. Mutta Jumala ei koskaan. Hänen kanssaan me olemme aina kotona. Meidät luotiin hänen kuvakseen, ja vain hänessä me löydämme rauhan, rakkauden ja kodin.

Tämä on hyvin erityislaatuista. Mutta siltikin luulen, että kenkien riisumiseen liittyy vielä muitakin merkityksiä.

…on parasta, mitä on

Kun meillä on koti Jumalassa, voimme olla sellaisia kuin olemme, aivan samoin kuten voimme olla omassa kodissamme, kun olemme riisuneet kengät kotiin tulessamme. Meidän ei tarvitse teeskennellä olevamme jotain/joku muu kuin mitä olemme, sillä meidät hyväksytään sellaisena kuin olemme. Kotona meidän ei tarvitse myöskään suojautua maailman kovilta elementeiltä, vaan voimme ottaa kengät pois. Ja silti olemme turvassa.

Joten kun Jumala kutsui Mooseksen tulemaan luoksensa ja riisumaan kenkänsä, hän samalla kertoi Moosekselle, että hän voi olla oma itsensä hänen kanssaan. Hän kutsui Mooseksen eikä ketään muuta. Jumala kyllä tiesi, että Mooses änkytti, mutta hän kutsui juuri hänet (eikä Aaronia tai ketään muutakaan).

Se, että meillä on koti Jumalassa, tarkoittaa myös meille sitä, että voimme olla oma itsemme Jumalan seurassa. Kuinka ihanaa, että Jumala tuntee meidät läpikotaisin, mutta silti rakastaa meitä ehdoitta. Lisäksi hänellä on suunnitelma ihan meitä jokaista varten. Se, että olemme osa Jumalan missiota, ei tarkoita sitä, että meidän pitäisi teeskennellä olevamme joku muu kuin mitä olemme. Jumala nimenomaan työskentelee epätäydellisten ihmisten – kuten sinä ja minä – kanssa ja kautta.

Suurin sanoma, jotaa voimme koskaan jakaa, on se, että Jumala haluaa toivottaa kaikki kodittomat tervetulleiksi kotiinsa. Ja tämä on meille kaikille mahdollista Jeesuksen ansiosta. Jeesus on valmistanut tien meille. Jeesuksen ansiosta me kaikki olemme tervetulleita Jumalan luo sellaisena kuin olemme.

Kyllä, Jumala on pyhä ja hän haluaa tehdä meistäkin pyhiä. Mutta me emme voi itse tehdä itsestämme pyhiä. Mutta onneksi Pyhä Henki voi ja tekee niin. Meidän on vain käännyttävä Jumalan puoleen. Ja niin se tapahtuu. Jumalan armosta.

Osa kirjoitusta, joka on julkaistu Armoa Arkeesi -sivustolla.