Ristin taide ei jätä kylmäksi

 

Luulin kuuluvani siihen joukkoon, johon kirkollinen kuvataide tai taidemaalaus ei juurikaan löydä tarttumapintaa. En pitänyt niitä tarpeeksi vahvoina evankeliumin viestijöinä. Ne kun eivät puhu eivätkä puhuttele.

Olin kuitenkin väärässä. Taide voi todella koskettaa, niin että se ei ole enää vain pintakosketus.

Sansa Neliöb 10.9.-9.10. MJa

Steen Heidemann syntyi Tanskassa ateistiseen perheeseen. Hänen vanhempansa erosivat ja poika siirtyi isovanhempien kasvatettavaksi. Steenin ollessa seitsemänvuotias, hänen isovanhempansa tekivät itsemurhan. Kun Steen oli päättänyt opiskelunsa Oxfordissa, Englannissa, hän muutti Lontooseen ja tuli armon koskettamaksi. Se tapahtui, kun hän kulki kauniin Westminsterin Katedraalin ohi. Kirkon kauneus veti häntä puoleensa. Se vaikutti hänessä lähes paavalilaisen kääntymyksen. Tarkemmin hän ei kertonut, mitä kirkossa tapahtui, mutta se päivä muutti hänen elämänsä.

Kiitokseksi uskon lahjasta Steen Heidemann alkoi kysellä, miten hän voisi taiteen kautta kiittää Jumalaa ja palvella häntä. Miten kristillistä sanomaa voisi välittää taiteen kautta tänä päivänä. Heidemann otti yhteyttä kristittyihin taiteilijoihin ja heidän verkostoihinsa. Hän kutsui näitä taiteilijoita kaappitaiteilijoiksi (hidden artists). He olivat loistavia taidemaalareita, jotka saavat elantonsa muista kuin kristillisistä teemoista. Hän kokosi näyttelykokonaisuuden kolmenkymmenen taitelijan maalauksista teemalla Faces of Christ, Kristuksen (monet) kasvot. Näyttely oli myös Suomessa, Lahdessa, jossa oli 160 teoksen kokoelmasta 75. Teosten perusajatus on jatkaa menneisyyden kristillistä taidetta, mutta ei kopioida sitä. Katselin näyttelyssä Jeesusta ja hänen tekojaan kuvaavia teoksia. Sydän suli ja otti niiden sanoman vastaan. Viesti oli sama, josta kristittynä ja pappina tahdon elää: viesti ristiinnaulitun Kristuksen sovitustyöstä, sanasta ja sakramenteista ja veren armosta, joka peittää syntien paljouden.

Toinen vaikuttava kohtaaminen oli se, kun tutustuin Matthias Grünewaldin maalaukseen ristiinnaulitusta Jeesuksesta. Teos valmistui vuosi tai kaksi ennen uskonpuhdistuksen teesien naulaamista. Maalaus on kuin uskonpuhdistuksen ydinsanoma ennakoivasti kuvaksi maalattuna. Harva jää kylmäksi katsellessaan sitä. Maalauksen nähneistä useat ovat järkyttyneet sen kuvaaman kärsimyksen vuoksi. Se poikkesi rajusti totutusta harmoniaan pyrkivästä maalaustaiteesta, kuten Michelangelon tai Rafaellon vastaavista töistä. Grünewald tunsi Lutherin, sillä hänen jäämistöstään löytyi Lutherin kirjoituksia. Ehkä ne avasivat hänelle ristin salaisuutta.

Grünewald maalasi teoksensa ristiinnaulitusta Jeesuksesta Isenheimin luostariin, jossa hoidettiin vaikeasti sairaita ihmisiä. Kun sairaat saapuivat, heidät istutettiin tämän alttaritaulun äärelle, koska ajateltiin, että eläytyminen Kristuksen kärsimyksiin maalauksen kautta auttaa kestämään omaa kipua ja kärsimystä. Maalaus tarjosi sairaalle samaistumiskohteen.

Grünewaldin ristiinnaulittu on saanut paikkansa työkoneeni taustakuvana, sillä ristiinnaulitusta Jeesuksesta tahdon olla kertomassa. Hän on antanut minulle elämän. Hän tahtoo antaa sen kaikille. Risti on portti, risti on tie, risti on elämä sille, joka ikinä tahtoo. Risti on poistanut esteet, sovittanut Isän sydämen. Tie on avattu, eikä sitä voi kukaan sulkea.

Teksti on Elämä-lehden 8/2022 pääkirjoitus