Elämäntaito: Aatelisnaiset auttajina – kolme tarinaa siitä, miten ylhäiset syttyivät diakonialle

Kirkolliskokousajatuksia

 

Kirkolliskokouskollegoilla Lasse Marjokorvella ja Pekka Lahdenperällä ei näköjään ole järin korkeita ajatuksia kirkkomme korkeimmasta päättävästä elimestä.

Muun muassa tällä verkkosivulla olleen uutisen mukaan (12.10) Marjokorpi väittää kirkolliskokouksen joutuneen ”vieraiden voimien valtaan”. Todisteena tästä Marjokorpi viittaa kirkolliskokouksen päätökseen viime marraskuussa. Marjokorven mukaan päätös oli, että kirkossa voidaan hyväksyttyjen pastoraalisten ohjeiden mukaan rukoilla samaa sukupuolta olevien parien puolesta.

Sansa neliöb. 1.-30.5.

Luettuani Marjokorven ajatuksia ja väitteitä ajattelin: ketä hän katsoo edustavan  ”vieraita voimia”? Kuulunko esimerkiksi minä siihen joukkoon? Mielestäni ei ole rehtiä tai edes kohtuullista esittää näin raskasta syytöstä niin ylimalkaisesti kun nyt tehtiin. Syytöksen esittäjä on mielestäni velvollinen kertomaan, ketä ja mitä hän tarkoittaa. Muuten kaikki muut lukuun ottamatta Marjokorpea itse istutetaan syytettyjen penkille kukin mistäkin syystä.

Marjokorven esimerkkinä käytetty kirkolliskokouksen päätös lisää hämmennystäni. Väite, että päätöksen perusteella voidaan rukoilla samaa sukupuolta olevien parien puolesta on väärä todistus. Se käy selväksi ohjeiden otsikosta, joka kuuluu: ”Pastoraalinen ohje vapaamuotoisesta rukouksesta parisuhteensa rekisteröineiden kanssa ja heidän puolestaan”.

Kyseessä ei siis suinkaan ole ohjeesta, joka sallii rukoilemisen samaa sukupuolta olevien parien puolesta. Päinvastoin. Ohje sulkee sen mahdollisuuden pois. Rukoilla voi vain ja ainoastaan samaa sukupuolta olevien ihmisten kanssa ja heidän puolesta. Myös siinä tapauksessa, että ovat rekisteröineet parisuhteensa rukoillaan vain ja ainoastaan yksilön puolesta.

Toinen kirkolliskokoukseen hyvin kriittisesti suhtautuva Lahdenperä harmittelee, että häneltä menee turha työ ja aika kirkon korkeimmassa päättävässä elimessä. On todella ikävää lukea, että hän kokee asian näin. Paremmaksi tilanne ei valitettavasti muutu, kun lukee perustelut sille, että Lahdenperä kuitenkin harkitsee jatkoa tälle turhalle ja turhaa aikaa vievälle työlle. Lahdenperä katsoo, että hänellä ja muilla konservatiiveilla on vastuu Suomen kirkkokansasta.

Mieleeni nousee taas samat kysymyksen kuin Marjokorven kohdalla: ketkä kirkolliskokousedustajat Lahdenperä katsoo olevan vastuuttomia Suomen kirkkokansaan nähden? Kuulunko esimerkiksi minä siihen joukkoon?

Varmuuden vuoksi haluan alleviivata, että teologisesti olen pääosin samoilla linjoilla kun Marjokorpi ja Lahdenperä. Myös minä suren sitä kehitystä, joka mielestäni on johtanut kirkon sanoman vesittämiseen mitä syntiin, parannuksen välttämättömyyteen ja pelastukseen Jeesuksessa Kristuksessa tulee.

Omasta puolestani en kuitenkaan katso voivani leimata sisariani ja veljiäni kirkolliskokouksessa vieraiden voimien edustajiksi. Tai luonnehtia työ kirkolliskokouksessa turhaksi. Kaikki sen takia, että minun näkemykseni eivät aina vakuuta enemmistöä.

Minun tehtäväni on esittää mielipiteitäni ja näkemyksiäni rehellisesti ja avoimesti ja luoda mahdollisimman hyvän keskusteluyhteyden avulla otollisen ilmapiirin mielipiteiden vastaanottamiselle.

Loput on Jumalan kädessä.