Kirkko ei ole IKEA

 

YLE haastatteli 6.7 Ruotsin uutta arkkipiispaa Antje Jackelénia. Arkkipiispan haastattelussa esittämiin ajatuksiin on syytä kiinnittää huomiota meilläkin. Onhan Ruotsin kirkon kehitys usein vaikuttanut meidän kirkkomme valintoihin. On myös osoittautunut, että kirkon johdossa löytyy henkilöitä, jotka mielellään antavat tilaa läntisen naapurimaasta tuleville ”myyntimiehille”.

Seuraavassa haastatteluun liittyvä lainaus YLE:n kotisivulta: ”Miespapeille, jotka edelleen kieltäytyvät yhteistyöstä naispappien kanssa arkkipiispan vertauskuvat eivät lupaa erityisen helppoja aikoja.”

Sansa Neliöb. 14.11.-13.12. MJa

– Jos hakee Ikeasta töitä, mutta suostuu myymään vain pöytiä, eikä lainkaan tuoleja, voi toki päätyä loistavaksi pöytäkauppiaaksi. Mutta uralla eteneminen Ikeassa ei ole erityisen todennäköistä.

Tuntuu helpottavalta ja selventävältä lukea näitä ajatuksia. Helpottavalta ja selventävältä siksi, että Ruotsin arkkipiispan karmea kirkon ja IKEA:n rinnastus vihdoinkin selittää, millä perustella voidaan kirkkain silmin ja vakaumuksen syvällä rintaäänellä puolustaa ja markkinoida oppeja, jotka eivät ole Raamatun tai kirkon tunnustuksen mukaisia.

Tämä kuuluu niihin asioihin, joita en ole ymmärtänyt. En kyllä täysin ymmärrä vieläkään, mutta Jackelén antaa tavallaan avaimen mysteeriin. Jos ja kun nähdään kirkko IKEA:na ja papit IKEA:n myyjinä ymmärrän hyvin, että kaikki puhe pyhästä Jumalasta, Jumalan tahdosta, Raamatusta, synnistä, laista, evankeliumista, pyhittymisestä jne. ei ole relevanttia. Relevanttia on sen sijaan ihmisten tahto, yhteiskunnallinen niin sanottu kehitys, sopeutuminen … Tärkeintä on myydä se, mitä ihmiset haluavat ja tavalla, joka heitä miellyttää. IKEA-kirkossa on kaikille tarjolla jotakin, ja ellei ole, niin hankitaan.

Tämä on hyvin kaukana siitä, mitä Augsburgin tunnustus, evankelis-luterilaisen kirkon tärkein tunnustuskirja sanoo: ”Edelleen seurakuntamme opettavat, että yksi, pyhä kirkko on pysyvä ikuisesti. Kirkko on pyhien yhteisö, jossa evankeliumi puhtaasti julistetaan ja sakramentit oikein toimitetaan.” Ja yhtä kaukana kirkkolaista, jossa todetaan, että ”Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa, joka on lausuttu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä luterilaisissa tunnustuskirjoissa. Kirkon tunnustus ilmaistaan lähemmin kirkkojärjestyksessä” ja että ”tunnustuksensa mukaisesti kirkko julistaa Jumalan sanaa ja jakaa sakramentteja sekä toimii muutenkin kristillisen sanoman levittämiseksi ja lähimmäisenrakkauden toteuttamiseksi.”

IKEA:n perustajalla Ingvar Kampradilla oli toimiva konsepti omalle yritykselleen. Kirkon konsepti löytyy Raamatusta, uskontunnustuksesta ja tunnustuskirjoista. Toivoisin, että kirkon edustajat ja ”myyjät” voisivat sitoutua siihen konseptiin samalla hartaudella kuin ilmeisesti IKEA:n myyjät sitoutuvat oman yrityksensä konseptiin.

Mutta se käy tietysti vaikeaksi kirkossa, jossa osa johdosta vaatii sitoutumista aivan toisenlaisiin konsepteihin.