Kirjoittanut
Kirjoittaja on maailmanmatkaaja ja Elämään-lehden kolumnisti.Jos voisin, lähettäisin sinut katsomaan vehreitä laaksoja ja vihreitä nummia. Tahtoisin sinun näkevän ruusuja puissa, kukkia maassa ja pensaissa. Seisovan suurten saniaisten alla kuin saduissa ikään ja kuuntelevan solisevien purojen ääntä. Kunpa näkisit näiden purojen kasvavan leveiksi joiksi, koskiksi ja lopulta putoavan alas kirkkaiksi vesiputouksiksi. Haluaisin sinun kävelevän puhtaissa metsissä ilman pelkoa myrkyllisistä eläimistä tai yöpyvän korkealla vuorella, josta näkisit auringon laskun ulapan taakse. Veisin sinut ihailemaan alas kaivosten pohjalle tähtitaivaalta näyttävää maisemaa, joka muodostuu eteesi sädehtivien kiiltomatojen tuikkeesta. Näyttäisin villit riikinkukot, laamat, strutsit ja monta muuta kaunista eläintä sekä söisimme kevyen lounaan laaksojen poukamissa, edessämme nousevan tulivuoren kupeessa.
Toivoisin sinun kokevan, miten onnistuneesti kulttuurien ja ihmisten intekroituminen toisiinsa on tapahtunut ja maa voi hyvin erilaisuuden keskellä. Alkuperäisasukkaaat, maorit ja sen jälkeen maahan tulleet elävät sulassa sovussa toistensa kanssa niin, että tuntuu kuin olisin astunut askeleen lähemmäs taivasta. Tämän kaiken ja paljon muuta olen saanut kokea Taru Sormusten herran – maisemissa.
Uutta-Seelantia ei turhaan kehuta monella tavalla kauniiksi ja sitä se tuntuu minusta olevan.
Alkuviikolla ymmärsin katsoessani ikkunasta ulos, näin niin monenlaisesti pukeutuneita ihmisiä, etten voinut mitenkään päätellä millainen ilma ulkona mahtaisi olla. Vihdoin ulospäästessäni ja pilvistä taivasta tuijotellessani koin sään omalla tavallani. Näin edessäni ihmisvilinässä niin monta valmista totuutta tuosta säästä.
Katsoessani ihmisiä, näin yhtämonta kokemusta tuosta samasta ilmasta, kuin olivat ihmiset tehneet vaatevalintojaan kodista lähtiessään.
Niin monella eri tapaa voi kokea auringon paisteen tai vilvoittavan kevät sateen, että toisella on talvipipo ja rukkaset, kun taas toinen on valinnut vaatekertaa puolet vähemmän.
Ehkä sinä siis kokisit Uuden-Seelannin toisin kuin minä. Näkisit kummut ja pientareet eri tavoin. Et olisi lainkaan niin otettu näkemästäsi ja kokemastasi, että olisit kaiken edessä vain hiljaa sanaton. Mutta silti Taivaan Isä ymmärtää. Siitä huolimatta kantaa ja rakastaa, vaikka emme kokisi tai näkisi asioita samalla tavalla. Eihän se ole väärin… Eihän?
