Venäjän hyökkäys Ukrainaan, Suomen liittyminen NATO:on ja Venäjän uhka Suomelle ovat herättäneet joissakin uskovissa halun etsiä Suomea koskevia vanhoja ja uusia profetioita, jotka antaisivat suuntaa tulevaisuudelle. Eräs henkilö profetoi julkisesti, että syys-lokakuussa 2024 Suomeen tulee nälänhätä ja Venäjä hyökkää Suomeen, jos uskovat eivät etsi Herraa. Profetia ei toteutunut, joten löysikö Jumala tarpeeksi suuren määrän uskovia, jotka etsivät Herraa ja niin Hän peruutti uhan? Vai oliko kyseessä vilpittömän uskovan lausuma väärä profetia?
Olen tullut uskoon vuonna 1979 ja muistan koko 1980-luvun ajan erilaisia profetioita, joissa toistui sama kaava: jos kansa ei tee parannusta niin Neuvostoliitto tulee ja hyökkää Suomeen. Uhka oli aiheellinen silloin ja se on sitä myös nyt. Nämä profetiat herättivät paljon pelkoa ja taatusti moni rukoili niiden takia Suomen rajojen puolesta. Neuvostoliitto ei hyökännyt emmekä me tiedä mitä tapahtui näkymättömässä henkimaailmassa rukousten seurauksena. Rukous ei ole koskaan turhaa ja Jumala kuulee rukoukset.
Kansallisten profetioiden inflaatio
Asian kääntöpuolena oli se, että toteutumattomat profetiat aiheuttivat monissa ihmisissä profetioiden halveksuntaa. Ongelma oli siinä, että jotkut profetiat saattoivat olla vain uskovien pelkoja, jotka hengellistettiin. Toisaalta toiset profetiat saattoivat olla aitoja. Tilanne muistutti antiikin kreikkalaisen Aisopoksen satua, jossa paimenpoika juoksuttaa kyläläisiä huutamalla toistuvasti suden uhkaavan lammaskatrasta, vaikka uhkaa ei ollut. Kun susi lopulta ilmestyi, kukaan ei enää reagoinut saman pojan avunhuutoihin, sillä häntä ei enää otettu vakavasti. Sadun eri versioissa susi syö lopulta joko yhden lampaan, koko lauman tai pojan itsensä.
Profetioiden arvostuksen inflaatio olisi voitu välttää ainakin osittain siten, että julkisen profetian lausuja olisi ottanut vastuun sanoistaan julkisesti ja antanut jonkin selityksen miksi profetia ei toteutunut. Sellaista ei kuitenkaan tapahtunut. En ainakaan muista, että joku olisi julkisesti katunut tai arvioinut profetiaansa.
Millä kriteereillä kansalliset profetiat tulisi julkaista?
Uusi testamentti antaa ohjeita seurakunnan sisällä tapahtuvalle profetoimiselle (1 Kor. 14:1-5, 23-25), sen arvioinnille (1 Kor. 13:9; 14:29-31) ja siihen miten profetioita tulee tuoda esille seurakunnassa (1 Kor. 14:32-42). Uusi testamentti ei kuitenkaan anna ohjetta siihen miten profetioita tulisi arvioida, jos ne koskevat koko kansakuntaa ja sen tulevaisuutta. Emme elä enää vanhan liiton profetoimisen aikakautta, jossa väärä profeetta kivitettiin kuoliaaksi, joten Vanhan testamentin tekstit eivät anna meille riittävästi vastauksia tähän kysymykseen.
Joukko tunnettuja kristillisiä pastoreita ja julistajia heräsi tähän kysymykseen kun presidentti Trumpin uudelleenvalintaa ennustavat koskevat profetiat saivat laajaa mediahuomiota USA:ssa vuonna 2020. Myös COVIDin nopeaa loppumista ennustaneet profetiat saivat julkisuutta. Trumpia ei valittu silloin eikä COVID loppunut. Profeetallisuus sai huonon maineen.
Monet pastorit kysyivät: ”Kuka siivoaa sotkun?” Ennen vuoden 2020 presidentinvaaleja piispa Joseph Mattera ja tri Michael Brown (kummatkin karismaatikkoja ja tunnettuja vaikuttajia USA:ssa) alkoivat keskustella tarpeesta kutsua koolle karismaattisia johtajia, koska he aavistivat seuraukset, jos Trumpia ei valittaisi uudelleen. Tämä johti ”Profeetalliset standardit” -asiakirjan laatimiseen keväällä 2021 kymmenien merkittävien USA:n karismaattisten johtajien panoksella.
Asiakirjan allekirjoittajat edustavat eri kirkkokuntia, verkostoja ja ryhmiä, mukaan lukien megakirkon pastorit, raamatuntutkijat, teologit, evankelistat, apostolisten verkostojen johtajat, tunnustetut profeetalliset saarnaajat ja paikallisten kirkkojen johtajat. Listassa on mm. seuraavia nimiä: Alan Hirsch (missiologi), Craig Keener (Uuden testamentin tutkimuksen professori), Michael Brown (radio-isäntä, Ask Brown Ministries), R.T. Kendal (tunnettu kirjailija ja Raamatun opettaja) Randy Clark (Apostolic Network of Global Awakening), Sam Storms (professori, karismaattinen pastori), Wayne Grudem (Professor of Theology and Biblical Studies), Daniel Kolenda (Christ for the Nations) ja Kris Valloton (Bethel Church). Lausunto kunnioittaa ja rohkaisee profeetallista palvelua sekä samalla vaatii suurempaa vastuullisuutta, koska vastuuttomat profetiat ovat olleet nykyajan helluntailais-karismaattisen liikkeen uhkana jo vuosikymmeniä.
Olen suomentanut tekstin parhaani mukaan ja tässä se on.
***
PROFEETALLISUUDEN STANDARDIT
Aikana, jolloin on monia kysymyksiä seurakunnassa profetian lahjasta ja profeetan virasta, sekä ottaen huomioon paikallisten pastorien ja yksittäisten uskovien tarpeet saada käytännön ohjeita profeetallisten sanojen käsittelyyn niin me, helluntailaiset ja karismaattiset johtajat, koimme, että nyt on oikea hetki tuottaa tämä nykyinen asiakirja.
Tämän lausunnon tarkoitus ei ole tuomita tai syyttää. Sen sijaan tarkoituksemme on auttaa tarjoamaan raamatullisia ohjeita profetian lahjan toimintaan ja profeetan tehtävässä toimimiseen, samalla vahvistaen näiden lahjojen ja palvelutyön tärkeyttä.
ME USKOMME, että Pyhän Hengen lahjat, mukaan lukien profetian lahja ja profeetan palvelutyö, ovat välttämättömiä Kristuksen ruumiin rakentamiselle ja palvelutyölle, minkä vuoksi Raamattu kehottaa meitä hartaasti kaipaamaan hengellisiä lahjoja, erityisesti profetoimista (ks. 1. Kor. 14:1, 39). Profeetallinen palvelutyö on erittäin tärkeää kirkolle, ja sitä tulee rohkaista, toivottaa tervetulleeksi ja vaalia.
ME USKOMME, että on välttämätöntä luoda ympäristö, jossa profetia voi kukoistaa rinnakkain muiden Hengen lahjojen sekä apostolisen, evankelioivan, paimentavan ja opettavan palvelutyön kanssa. Tämän ympäristön luomiseksi meidän on edistettävä Hengen vapautta uskolla täytetyssä ilmapiirissä, antaen tilaa spontaaneille sanoille kuten Henki haluaa. Kaiken tämä on kuitenkin tehtävä asianmukaisella vastuullisuudella ja valvonnassa.
ME USKOMME, että profetian lahjan yleinen tehtävä seurakunnassa liittyy rakentamiseen, kehotukseen ja lohdutukseen (ks. 1. Kor. 14:3). Tämä lahja koskettaa myös ei-uskovia, koska se voi paljastaa heidän sydämensä salaisuudet ja johtaa heidän kääntymykseen osoittamalla heille Jumalan todellisuuden (ks. 1. Kor. 14:24-25).
ME USKOMME, että profetian hengen ydin on Jeesuksesta todistaminen, joten profeetallisen palvelutyön perimmäinen tavoite on korottaa Jeesuksen Kristuksen herruutta, vaikka ymmärrämme, että jokainen profeetallinen sana ei viittaa erityisesti Häneen (ks. Ilm. 19:10; 1. Kor. 12:3).
ME USKOMME, että profeetta on osa viisitahoista palvelutehtävää, ja tunnustamme, että tällaisia profeettoja käytetään myös tuomaan oikaisua, ohjausta ja suunnallista selkeyttä seurakunnalle. He eivät kuitenkaan toimi itsenäisesti erillään muista johtajista, ja siksi heidän roolinsa eroaa itsenäisestä Vanhan testamentin profeetan mallista.
TUNNUSTAMME, että profeetat eivät toimi hengellisinä tulevaisuuden ennustajina, eikä heidän tehtävänsä ole tyydyttää uteliaisuuttamme tulevaisuutta kohtaan tai paljastaa abstraktia tietoa. Jumalan tarkoitus profetoimisessa on lunastus, parannukseen kutsuminen, yliluonnollisen opastuksen antaminen, lohdutuksen, vapautumisen, ennallistamisen tuominen ja Jeesuksen kirkastaminen Herrana.
TUNNUSTAMME, että profeetallisen palvelutyön luonteen vuoksi jotkut profeetalliset sanat voidaan antaa arvioitavaksi ennen niiden julistamista, kun taas toiset arvioidaan niiden julistamisen jälkeen. Kaikissa tilanteissa niiden, jotka väittävät puhuvansa Jumalan nimissä, tulisi kuitenkin ottaa nöyrästi vastaan jumalinen arviointi profetioistaan.
ME USKOMME, että profetiat tulisi ensin koetella Jumalan Sanalla. Jos profeetallinen sana ei ole ristiriidassa Raamatun kanssa, se tulisi arvioida muiden kypsien johtajien toimesta. Jos profetia annetaan paikallisseurakunnan yhteydessä, se tulisi olla paikallisten kypsien johtajien arvioitavana. Jos profetia koskee aluetta tai kansakuntaa, sen arviointiin tulisi kutsua alueellisia tai kansallisia kypsiä johtajia (ks. 1. Kor. 14:29; 1. Tess. 5:19-21). Niille, jotka kieltäytyvät antamasta sanojaan koeteltavaksi, ei tulisi antaa tilaa puhua.
ME TUNNUSTAMME, että profeetat saavat yliluonnollista ilmestystä Jumalalta, mutta he ovat myös riippuvaisia muista viisitahoisen palvelutyön johtajista saadun ilmestyksen tulkinnassa ja soveltamisessa. On Herran tahto, että kaikki nämä erilaiset palvelulahjat, mukaan lukien profeetan palvelu, toimivat sopusoinnussa eikä itsenäisesti. Vain näin Kristuksen ruumis voi saavuttaa täyden terveyden ja kypsyyden.
ME TUNNUSTAMME internetin ja sosiaalisen median tuomat ainutlaatuiset haasteet, sillä kuka tahansa, joka väittää olevansa profeetta, voi julkaista sanan yleisölle ilman minkäänlaista vastuuta tai tilivelvollisuutta. Vaikka tällaisten sanojen tulvaa verkossa ei ole mahdollista pysäyttää, kehotamme kaikkia uskovia tarkastelemaan niiden henkilöiden elämää ja hedelmää, joita he seuraavat verkossa. Heidän tulisi myös varmistaa, että nämä henkilöt ovat osa paikallista seurakuntaa ja että he ovat aidosti vastuussa julkisesta palvelutyöstään ja henkilökohtaisesta elämästään. Kehotamme myös profeetallisia palvelijoita, jotka julkaisevat suodattamattomia ja koettelemattomia sanoja Herralta, ensin antamaan ne vertaistensa johtajien arvioitaviksi.
OLEMME YKSIMIELISIÄ siitä, että Raamattu kehottaa meitä olemaan halveksimatta profetioita, vaan tutkimaan profeetallisia lausumia huolellisesti ja pitämään kiinni siitä, mikä on hyvää (1. Tes. 5:19-21). Tämä tarkoittaa myös sitä, että meidän tulee viljellä kunniaa ja kunnioitusta todellista profeetallista palvelustehtävää kohtaan skeptisyyden tai halveksunnan sijaan.
USKOMME, että kaikkien hengellisten johtajien, mukaan lukien profeetallisessa palvelutyössä toimivien, tulisi olla seurakuntiensa, verkostojensa tai liikkeidensä arvioimia ja päteviksi todettuja. Tämä arviointi tulisi perustua apostoli Paavalin asettamiin johtajuuden standardeihin, jotka löytyvät 1. Timoteuskirjeestä 3:1-8 ja Tituksen kirjeestä 1:5-9.
ME USKOMME, että kaikkien hengellisten johtajien, mukaan lukien viisitajoisen palvelutyön profeetat, tulisi olla moitteettomia ja heidän tulee elää kutsumuksensa arvoista elämää (ks. Ef. 4:1-3). Tästä syystä uskomme, että profeetalliset johtajat, joiden elämä rikkoo Sanan moraalisia ja eettisiä normeja, hylkäävät itsensä palveluksesta riippumatta siitä, kuinka paljon vaikutusvaltaa tai voitelua heillä on.
OLEMME MYÖS YHTÄ MIELTÄ siitä, että kaikille seurakunnan johtajille, mukaan lukien profeetalliset johtajat, suurin vaatimus on pyrkiä heijastamaan Kristuksen luonnetta ja käyttää lahjojaan rakkaudesta Jumalaan, Hänen kansaansa ja kadotettuja kohtaan (1. Kor. 13:2; Room. 8:29).
ME ARVOSTAMME nöyryyttä, rehellisyyttä ja tarkkuutta profeetallisessa palvelutyössä suojellaksemme niiden uskoa ja luottamusta, jotka kuulevat sanan, jonka väitetään olevan Jumalalta. On pyhä asia väittää puhuvansa Herran puolesta ja Jeesuksen sanojen mukaisesti. Jolle on paljon annettu, siltä myös paljon vaaditaan (ks. Luuk. 12:48). Samoin kuin opettajia pidetään korkeammassa vastuussa (ks. Jaak. 3:1), myös profetoivia tulisi arvioida tiukemmalla mittapuulla. He voivat vaikuttaa voimakkaasti ihmisten elämään joko hyvässä tai pahassa, minkä vuoksi kehotamme uskon ja rohkeuden yhdistämistä maltillisuuteen ja harkitsevaisuuteen.
ME YMMÄRRÄMME, että profetiat voivat olla ehdollisia ja että useiden profetioiden toteutuminen vie aikaa. Tiedostamme myös, että profeetallinen kieli on usein salaperäistä ja vertauskuvallista, mikä edellyttää tulkintaa ja hengellistä ymmärrystä. Tämä tarkoittaa, että profetioita, jotka eivät ole ristiriidassa Raamatun kanssa tai jotka eivät ole selvästi virheellisiä, tulisi arvioida ajan myötä eikä hylätä heti.
Toisaalta, jos profeetallinen sana sisältää tarkkoja yksityiskohtia ja päivämääriä, joiden mukaan sen on määrä toteutua, eikä sen täyttymiselle ole asetettu ehtoja, mutta se ei kuitenkaan toteudu, silloin sanan välittäjän on oltava valmis kantamaan täysi vastuu ja osoitettava vilpitöntä katumusta sekä Jumalan että ihmisten edessä.
Kaikki anteeksipyynnöt ja/tai selityksen/selvennykset tulisi esittää sille yleisölle, jolle virheellinen sana annettiin. Esimerkiksi, jos sana annettiin yksittäiselle henkilölle, anteeksipyyntö (ja/tai selitys/tarkennus) tulisi toimittaa kyseiselle henkilölle. Jos sana annettiin julkisesti, myös anteeksipyyntö (ja/tai selitys/tarkennus) tulisi esittää julkisesti. Tämän tarkoituksena ei ole rangaistus, vaan kypsä rakkauden teko, joka suojelee Herran kunniaa, profeetallisen palvelutyön rehellisyyttä ja niiden uskoa, joille sana annettiin.
USKOMME, että on olennaista, että kaikilla hengellisillä johtajilla, mukaan lukien profeetallisilla johtajilla, on vertaistensa ja kokeneiden hengellisten johtajien muodostama vanhimmisto, joka voi pitää heidät vastuullisina sekä heidän elämästää että palvelutyöstään. Tämän mukaisesti hylkäämme ajatuksen, että profeetan sanojen arvioiminen rikkoisi Psalmia 105:15 (jossa Jumala kehotti muinaisia kansoja olemaan koskematta patriarkkoihin tai vahingoittamatta Hänen profeettojaan). Profeetallisten johtajien, jotka tekevät virheitä, on oltava valmiita ottamaan vastaan ojennusta vertaisiltaan johtajilta, joiden kanssa he ovat vastuullisessa suhteessa. Niitä, jotka kieltäytyvät tällaisesta tilivelvollisuudesta, ei pitäisi toivottaa tervetulleeksi palvelutyöhön.
ME TUNNUSTAMME, että aidot profeetalliset sanat voivat vahvistaa uskoa ja joskus vaatia uskon täyteistä vastausta. Hylkäämme kuitenkin ajatuksen, että profeetat voisivat käyttää Vanhan testamentin tekstejä, jotka kehottavat uskomaan profeettoihin, saadakseen yleisen hyväksynnän sanoilleen – ikään kuin kaikki, mitä profeetta nykyään lausuu, tulisi automaattisesti uskoa. Päinvastoin, voimme uskoa profeetallisen sanan vain, jos se ei ole ristiriidassa Raamatun kanssa ja se ei ole tosiasiallisesti virheellinen sekä oma henkemme todistaa sen puolesta. Vasta silloin voimme liittää uskomme sen toteutumiseen (ks. 1. Tim. 1:18).
Niiden, jotka haluavat käyttää Vanhan testamentin profeetallisia tekstejä saadakseen vaikutusvaltaa tai auktoriteettia seuraajiinsa, tulisi muistaa, että epätarkka profetia tuon saman Vanhan testamentin standardin mukaan johti kuolemanrangaistukseen. Uuden testamentin profeetat – samoin kuin muut Uuden testamentin palvelutyön johtajat – eivät hallitse kansaansa, eivätkä vaadi alamaisuutta ja uskoa. Sen sijaan he palvelevat nöyryydessä laumaa (ks. 1. Piet. 5:1-4).
ME HYLKÄÄMME kaikki nykypäivän profeettojen uhkaavat sanat, joissa he varoittavat seuraajiaan tuomiosta, jos nämä eivät noudata profeetan sanoja. Näemme tämän vaarallisena hengellisenä manipulointina.
ME HYLKÄÄMME profeetallisen lahjan hengellisen manipuloinnin profeetan tai hänen palvelutyönsä henkilökohtaisen edun vuoksi, olipa tavoitteena suosion, vallan tai taloudellisen hyödyn saavuttaminen. Missään olosuhteissa profeetta ei saa periä maksua profeetallisen sanan toimittamisesta. Tämä on hengellistä hyväksikäyttöä pahimmillaan ja iljetys Jumalan silmissä.
ME HYLKÄÄMME käsityksen, että nykyajan profeetallinen sana olisi samalla innoituksen tai auktoriteetin tasolla kuin Raamattu, tai että Jumalan erehtymätön puhe välittyisi aina täydellisesti nykypäivän profeettojen kautta. Raamattu itse sanoo, että tiedämme vain osittain ja profetoimme vain osittain (1. Kor. 13:9). Ainoastaan kirjoitettu Sana voi oikeutetusti vaatia itselleen asemaa ”Jumalan Sanana” (2. Tim. 3:16). Profetiat ovat parhaimmillaankin ”sanaa Herralta”, jotka on testattava Jumalan Sanalla.
Lopuksi, vaikka uskommekin, että profeetat tulee asettaa vastuuseen sanoistaan Raamatun mukaisesti, emme usko, että vilpitön profeetta on väärä profeetta jos hän välittää virheellisen sanoman. Sen sijaan, kuten Jeesus selitti ja kuten Vanha testamentti korosti, väärät profeetat ovat susia lampaiden vaatteissa, toisin kuin tosiuskovat, jotka saattavat puhua epätarkasti (ks. Matt. 7:15-20; Jer. 23:9-40; Hes. 13:23). Väärä profeetta on siis joku, joka toimii väärän hengen alaisuudessa, joka naamioituu Pyhäksi Hengeksi.
TÄTEN ME TUNNISTAMME eron kolmen tilanteen välillä. Jos uskova antaa virheellisen profetian niin hänen tulee tunnustaa virheensä. Jos uskova profetoi jatkuvasti virheellisesti niin me päättelemme, että tämä henkilö ei ole profeetta, ja kehotamme häntä lopettamaan profetoimisen. Sen sijaan väärän profeetan me tunnistamme valeuskovaksi, kadotetuksi sieluksi ja kutsumme häntä parannukseen ja pelastukseen.
Koska Jumalan lahjat ja kutsumus ovat peruuttamattomia (ks. Room. 11:29), ymmärrämme, että henkilö, jolle on annettu profeetallinen lahja, saattaa kyetä toimimaan tuossa lahjassa, vaikka hän ei olisi enää oikeassa suhteessa Jumalan kanssa. Siksi on välttämätöntä, että arvioimme profeetan heidän elämänsä ja palvelutyönsä hedelmän perusteella ennemmin kuin heidän lahjansa perusteella, ja tunnustamme myös, että on joitakin, jotka aloittivat oikein, mutta heidät hylätään lopulta (ks. Matt. 7:21-23).
