Kaikki käy hyvin

 

”Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin.” Pääministeri Sanna Marin päätti uuden vuoden tervehdyksensä tähän lainaukseen. Se oli hieno lopetus, sillä lainaus oli presidentti Mauno Koivistolta, josta televisiossa on juuri ollut puhutteleva dokumenttisarja. Kyseinen sitaatti oli myös Koiviston kuolinilmoituksessa toukokuussa 2017. Se jää varmaan elämään yhdeksi hänen elämänsä tunnuslauseeksi.

Presidentti Paasikivihän muistetaan hänen patsaansa jalustassa olevasta aforismista: ”Kaiken viisauden alku on tosiasiain tunnustaminen.” Presidentti Kyösti Kalliosta elää muistona hänen rukouksensa Suomen puolesta talvisodan aikaan. Kun kuuntelin Sauli Niinistön uudenvuoden puhetta, iloitsin sen hyvästä sanomasta ja myös siitä, että hän uskalsi toivottaa kaikille kansalaisille Jumalan siunausta. Näin teki myös Martti Ahtisaari aikoinaan. Meitä on siunattu hyvillä presidenteillä.

Perheniemi Neliöb. 15.-21.4.

Mutta onko Koiviston sanoin mitään syytä olettaa, että kaikki käy hyvin? Kristitty voi toki ajatella, että lopulta kaikki käy hyvin, taivaassa. Mutta entä tässä elämässä? Eikö täällä ole paljon todennäköisempää, että kaikki käy huonosti? Eikös maailma ole menossa koko ajan huonompaan suuntaan? Näin monet kristityt ajattelevat. Onhan lopun aikoihin luvattu vaikeita aikoja. Niinpä on odotettavissa pelkästään lisääntyvää jumalattomuutta, sekasortoa ja levottomuuksia. Ilmastonmuutoskin on ennustettu Ilmestyskirjassa, joten miksi sitä ryhtyä vastustamaan. Ja Jumalaan uskovien määrä on jyrkässä laskussa. Näin jotkut kristityt ajattelevat. He puhuvat mielellään maailman surkeasta tilasta ja vakuuttelevat, että nurkan takana on odotettavissa vielä pahempaa.

Tämä ei ole kristillinen tapa tulkita maailmaa. Eräs ystäväni teki Facebookissa tilinpäätöstä vaikeasta vuodestaan ja kirjoitti sitten: ”Uusi vuosikymmen on valoisa, sillä Jumala on siellä.” Ilahduin tästä ajatuksesta. Voi olla, että maailman asiat menevät huonompaan suuntaan, mutta voi olla niinkin, etteivät mene. Ja vaikka menisivät, emme sitä ennakoimalla tai voivottelemalla voita mitään. Päinvastoin, lisäämme pessimismiä ja masentavaa ilmapiiriä tuijottaessamme kaikkeen kielteiseen.

Kristitty haluaa uskoa parempaan huomiseen ja toimii sen puolesta – enkä nyt tarkoita taivasta. Raamatusta ei pidä lukea lopun ajan merkkejä sillä tavalla, että niiden kauhukuvat ovat juuri ovella, emmekä me voi niitä estää. Jeesus vertaa oikeaa tulemuksensa odottajaa palvelijaan, joka tekee huolellisesti arkiset velvollisuutensa.

Tiesittekö muuten, että tällä hetkellä kristillinen kirkko kasvaa voimakkaammin kuin koskaan aikaisemmin sen historiassa? Länsimaissa tilastokäyrät ovat alaviistossa, mutta Afrikassa, Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa jyrkässä nousussa. Meidän ei pidä tuudittautua tähän alamäkeen ja ympäröivän yhteiskunnan kristinuskon kielteisyyteen. Ehkä se kääntyy huomenna ylämäeksi ja jos ei käänny, me elämme kuitenkin iloisesti kristittyinä kuten tähänkin asti.

Jos Jeesus tulee huomenna, tulkoon, mutta voi siihen mennä vielä sata tai tuhat vuottakin. Luther oli varma, että Jeesus tulee hänen elinaikanaan, koska maailma oli niin paha, ettei se voi pahemmaksi mennä. Me tiedämme, ettei tullut, mutta tulivat seuraavien vuosisatojen suuret herätykset.

Ennen sanottiin, että ’käsi aurassa ja sydän taivaassa’. Nyt on vain tartuttava auran varteen ja oletettava, että kaikki käy hyvin. Sillä asenteella voitamme maailman paremmin kuin heittämällä kirveen kaivoon ja muistuttamalla pahanilmanlintuina edessä olevista tuhon uhkista.

Jeesus sanoi näinkin: ”Olen puhunut tämä teille, jotta teillä olisi minussa rauha. Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman.”