Jumala, johon Edu Kettunen ei usko

 

Voiko laulu kuulostaa hyvältä, jos sen sanoituksissa ei ole loppusointuja? En oikein uskonut, ennen kuin tutustuin Edu Kettusen tuotantoon. Kettunen on pitkän linjan muusikko, jolle myönnettiin 2006 Juha Vainion rahaston tunnustuspalkinto. Kettunen sai kiitosta taitavasta rytminkäsittelytaidosta ja sanoitusten riimittömästä ilmaisusta.

Pari vuotta sitten se lähti. Pysähdyin kuuntelemaan legendaarista Lentäjän poikaa, ja aavistin, miten hienosta sanoittajasta on kyse. Eikä kyse ole vain riimittömyydestä, vaan kokonaisvaltaisesta taidosta rakentaa sanoilla maailmoja. Nyt kymmenet Kettusen kappaleet ovat ruokkineet mielikuvitustani, ja olen saanut haaveissani matkustaa laulujen myötä niin Roomaan, Bagdadiin, San Franciscoon kuin Kilpisjärvellekin.

TV7 neliöb.16.-30.9.MJa

Kettunen on taitava ympäristönsä tarkkailija, ja hän kuvaa kiehtovalla tavalla erilaisia ihmistyyppejä. Lauluissa esiintyvät vaikkapa Rhonen rantaa maailman paino harteillaan kulkeva avustustyöntekijä, elämäänsä säikähtänyt valonarka goottityttö, koksaamossa rankkaa työtä painavat duunarit tai torniolaiset kollit, joilla on katurakin sielu ja yhdeksän elämää. Framille nostetaan varsin tavallisia tallaajia, heidän ilonsa ja surunsa. Jostain syystä Kettunen uppoaa tällaiseen keski-iän kynnyksellä olevaan mieheen.

Kettunen sanoo olevansa ateisti. Siihen nähden hän laulaa Jumalasta yllättävän paljon. Parissa laulussa suorastaan toivotaan, että Jumala olisi olemassa. Veli-Pekka Hännisen kirjoittamassa elämäkerrassa Edu Kettunen (Minerva 2021) todetaan, että Edulle Jumala on metafora, ”mutta samalla hyvin henkilökohtainen asia. Puhuessaan Jumalasta hän tarkoittaa vain ’omaa’ Jumalaansa. Siihen ei kenelläkään muulla ole lupaa puuttua.”

Jääköön siis Edun henkilökohtainen Jumala rauhaan, seuraavat huomiot koskevat hänen lauluissaan esiintyvää Jumalaa.

Itselleni Edun laulujen Jumalassa on huomionarvoista hämmästyttävä antropomorfisuus. Jumala on siis hyvin ihmismäinen, ihmisen kaltainen. Yhdessä kappaleessa puhutaan Jumalan näköisestä miehestä, joka nuokkuu milloin mykän radion ääressä ja milloin baarin perällä.

Toisessa kappaleessa toivotaan, että Jumala olisi olemassa, muttei kuitenkaan puuttuisi ihmisten elämään:

”Sano, että Jumala on olemassa syksyn tuulissa tuolla. Yksinäinen mies pimeällä merellä. Sano, että se ei ole ollut huolissaan meistä enää vuosiin.”

Jumalalla on rajoituksensa. Hän ei ehdi mihin tahansa, vaikka tahtoisi:

”Maailmanlopun lentoasemalla matkalla kotiin. Jollain sateisella planeetalla, Linnunradan reunamilla, minne Jumala ei jouda kiireiltään, niitä ihmeitään tekemään.”

Jumala on paikkaan sidottu, tai ainakin hän voi esiintyä jossain paikassa:

”Leikitään, ett’ meill ois joku virka maailmassa ja Jumala ois venaamassa jossain San Franciscossa, kun auto kaartaa pihaan. Ja Tyynenmeren aamuöinen tuuli on kuin hunajaa.”

Jumalan kanssa voi myös neuvotella ja tehdä molempia osapuolia hyödyttäviä sopimuksia:

”Voi kun tapais Jumalan, ihan niinku kesken kaiken. Vois neuvotella diilin, josta hyötyis kumpikin. Sanois vaan, et eiköhän me jätkät päästä sopuun näistä asioista lopultakin aika itse keksityistä.”

Näitä sanotuksia tuskin on tarkoitettu kovin kirjaimellisesti otettaviksi, eivätkä ne välttämättä heijasta Kettusen käsitystä Jumalasta. Mutta antropomorfisuus on silmiinpistävää. Kristittynä ajattelen näitä lauluja kuunnellessani, että en minäkään sellaiseen jumalaan usko.

Klassiseen kristilliseen Jumala-kuvaanhan kuuluu ajatus Jumalan kaikkivaltiudesta, ajattomuudesta ja kaikkitietävyydestä. Hänen kanssaan ei voi tehdä diilejä, hän ei tarvitse ihmiseltä mitään. Eikä hän ole ruumiillinen olento, jota aika ja paikka rajoittavat. Kristillinen Jumala on paljon suurempi kuin Edun lauluissa esiintyvä jumala.

Asialla on kuitenkin toinenkin puolensa. Raamatun kertomuksissa Jumala myös murtautuu tänne ajan ja paikan keskelle. Abraham neuvottelee Jumalan kanssa Sodoman kaupungin säästämisestä (1. Moos. 18:16–33). Jaakobin painikaveria kuvataan Jumalaksi (1. Moos. 32:39). Mooses näkee kallionkolosta Jumalan takaapäin (2. Moos. 33:23), ja Jesaja näkee Jumalan valtaistuimellaan (Jes. 6:1). Ehkä tällaiset Raamatun antropomorfismit kumittelevat Edun laulujenkin taustalla.

Tällaiset Vanhan testamentin Jumalan kohtaamiset on kristillisessä perinteessä tulkittu joko enkelin kohtaamiseksi, ennakkokuviksi Kristuksesta tai sitten Jumalan tavaksi ilmoittaa itsestään mukautumalla inhimilliseen kieleen.

Todellisesti ja konkreettisesti Jumala tuli kohdattavaksi Jeesuksessa Kristuksessa. Hän ei ollut vain Jumalan enkeli tai profeetta, vaan ihmiseksi syntynyt Jumala. Käsittämätön Jumala näki parhaaksi astua meidän maailmaamme ihmisenä, jotta me voisimme oppia tuntemaan hänet. Jeesuksesta voidaan sanoa, että hän on se ainut todellinen ”Jumalan näköinen mies.”

Loppuun vielä kymmenen vinkkiä tutustuttavaksi Edun tuotannosta:

  1. Tiikeri jäällä
  2. Tavallinen päivä
  3. Maailma ilman sua
  4. Retki meren rantaan
  5. Autioilla rannoilla
  6. Matkalla San Franciscoon
  7. Taivaanrantapaikka
  8. Hopeaa ja helmiäistä
  9. Tuuleen eksyneet
  10. Matkalla kotiin

 
Uusi Tie tutustumiskampanja 2021

Aiheet