Yleinen: Viikon debatti pui armokuolemaa: eutanasia on arvokysymys monelta kantilta

Jokainen taistelu on voitto

 

Jumala on luvannut, että tulet jokaisesta taistelusta ulos voittajana, kruunattuna hänen voimallaan. ”Nouse voimassasi, Herra! Laulaen ja veisaten me ylistämme sinun väkevyyttäsi.” (Psalmi 21:13)

Miten ja milloin Herra siunaa meitä hyvyydellään ja rakkaudellaan? Pyhä Henki ajaa kaiken pelkomme pois – pelon lankeamisesta, pelon joutumisesta eroon Jumalasta, pelon Pyhän Hengen menettämisestä – istuttamalla meihin hänen ilonsa. Meidän tulee mennä eteenpäin iloiten ja ylistäen, kuten Daavid teki, koska Jumala on vakuuttanut meidän voittavan lopulta.

IK-opisto, neliöb. 15.-28.4.

Kuitenkin hyvin harvalla kristityllä on tällaista iloa ja ylitsevuotavaa riemua. Monet eivät koskaan koe sielunsa lepäävän tai Kristuksen läsnäolon rauhoittavan heitä. He kulkevat ympäriinsä aivan kuin valittaen surusta, kuvitellen olevansa ennemmin Jumalan tuomion alla kuin hänen suojelevien siipiensä alla. He näkevät Jumalan kovana piiskurina, joka on aina valmis ruoskimaan heitä eteenpäin. Ja niin he elävät elämäänsä onnettomina, ilman toivoa, ennemmin kuolleina kuin elävinä.

Jumalan näkökulmasta katsottuna ongelmamme ei ole synti, vaa luottamus. Jeesus sovitti ongelmamme synnin kanssa kerta heitolla Golgatalla. Hän ei jauha meille: ”Tällä kertaa ylitit rajan.” Ei, ei koskaan! Hänen asenteensa meitä kohtaan on aivan päinvastainen. Hänen henkensä kosiskelee meitä jatkuvasti muistuttaen Isän rakkaudesta, jopa epäonnistumistemme keskellä.

Kun keskitymme syntiimme, kadotamme näkyvistä sen mitä Jumala eniten haluaa: ”Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.” (Hepr. 11:6) Tämä jae sanoo sen kaiken: Jumalamme on palkitsija, ja hän on niin malttamaton jakamaan rakkauttaan, että hän siunaa meitä jo ennen kuin sen ansaitsemme, jo silloin kun vasta etsimme.

 

Tällaisena taivaallinen Isämme haluaa meidän näkevän hänet. Hän tietää milloin kadumme virheitämme ja syntejämme. Hän tietää milloin katumuksemme on tulossa. Mutta hän ei odota tuota päivää, vaan vakuuttaa jo etukäteen: ”Haluan lapseni uskovan, ettei häntä tuomita, koska olen antanut hänelle kaiken anteeksi Poikani puhdistavan veren kautta.”