Itsekeskeisen nautinnontavoittelun sankaritarina

 

Filosofi Roger Scrutonin mukaan aikamme seksuaalivallankumous perustuu vakaumukseen, jonka mukaan yhteiskunnan sorrettujen luokkien vapautuminen edellyttää seksuaalista vapautumista. Yksi sorrettu ryhmä toisensa jälkeen nostetaan valokeilaan, ja yhteiskunnan humaanisuuden mittarina pidetään sitä, että heidän seksuaalinen vapautensa turvataan. Ensin naiset pyritään vapauttamaan aviomiehen sorrosta helpon avioeron avulla. Sen jälkeen homoseksuaalit halutaan vapauttaa muuttamalla avioliitto sukupuolineutraaliksi. Edelleen polyamoristit halutaan vapauttaa muuttamalla avioliitto lukumääräneutraaliksi. Ja lopulta koko avioliittoinstituutio halutaan purkaa, jotta sinkut voisivat kokea itsensä tasavertaisiksi parisuhteessa elävien kanssa.

Seksuaalisuus nautinnon tavoitteluna

Sansa kesäkeräys artikkelin alle

Tämän näkemyksen mukaan seksuaalisuudessa on kyse nautinnosta, joka voidaan saavuttaa eri tavoilla erilaisten kumppanien kanssa, ja joka on itsessään moraalisesti neutraali. Pyrkimystä rajoittaa jotakin tiettyä tapaa hankkia seksuaalista nautintoa pidetään räikeänä yksilönvapauden loukkauksena ja sortona.

Seksuaalinen vapautuminen nähdään aidon minuuden vapautumisena perinteisten normien kahleista. Tämän vapautumisen tarkoituksena on itseilmaisu ja minuuden itsenäisyyttä vahvistavan nautinnon etsiminen tavoilla, jotka olivat kiellettyjä perinteisessä avioliittonormistossa. Kaikki yritykset puolustaa perinteisiä avioliittonormeja tulkitaan sorroksi, jonka motiivina on pahantahtoinen ennakkoluuloisuus. Seksuaalisuuteen kohdistuvien rajoitusten ajatellaan kahlitsevan ihmisen aitoa minuutta keinotekoisilla käskyillä.

Vapaus mistä ja mihin?

Scruton kuitenkin aiheellisesti kysyy: ”Mutta jos seksuaalisuus vapautetaan, herää kysymys: Mistä seksuaalisuus vapautetaan ja mihin se vapautetaan?”

Se, ettei tähän kysymykseen ole pystytty antamaan selkeää vastausta, näkyy feministisessä liikkeessä. Vapauttavatko naiset itsensä ottaessaan itselleen useita seksikumppaneita, halveksimalla aviollisen uskollisuuden normeja, ja saadessaan lapsia satunnaisten seksikumppanien kanssa? Vai estääkö tällainen elämäntapa heitä toteuttamasta syvempää tarvettaan elää vakaata perhe-elämää?

Ovatko naiset hyötyneet seksuaalisesta vapautumisesta, joka tekee miehille mahdolliseksi hylätä nainen pelkästä mielijohteesta, vai orjuuttaako tällainen elämäntapa naista? Helppo avioero on merkinnyt sitä, että naiselta on viety valta pitää lastensa isä kodissaan. Merkitseekö tämä vapauden lisääntymistä vai vapauden menetystä?

Vapautettu seksuaalikasvatus

Kun seksuaalisuuden ajatellaan olevan ensisijaisesti tapa saada nautintoa, nuoret pyritään seksuaalikasvatuksessa vapauttamaan kaikista ”estoista”, jotka estävät heitä vapaasti nauttimasta vaihtelevista seksisuhteista. Irrallisiin seksisuhteisiin antautuvaa ihmistä pidetään rohkeana, koska hän uskaltaa rikkoa rajoja. Näin itsekäs nautinnon tavoittelu tulkitaan sankaruudeksi. Seksuaalinormien mureneminen näyttäisi vapauttavan ihmisen, mutta samalla se luo yhteiskunnan, jossa ihmiset esineellistyvät seksuaalisen nautinnon välineiksi.

Scruton kiteyttää: ”Lapsille opetetaan, että häpeä on kielteinen tunne, joka täytyy voittaa hinnalla millä hyvänsä, ja että kaikki yhteiseen sopimukseen perustuvat seksuaaliset suhteet ovat “terveitä” ja nautinnollisia tapoja vapautua seksuaalisista jännitteistä, jotka muuten saattaisivat patoutua ja vaarantaa yksilön tasapainon. Ja jos lapset eivät muuten ymmärrä tätä viestiä, seksuaalikasvatus tarjoaa heille siveettömiä kuvia ja malleja, jotka vakuuttavat lapsille, ettei seksuaalisuudessa ole kysymys ihmisten välisestä rakkaudesta vaan heidän kehojensa välisen kitkan tuottamasta nautinnosta.”

Yhteisöllisyyden hajoaminen

Seksuaalivallankumouksen pohjana on ollut vakaumus, jonka mukaan kahlitsevien yhteiskunnallisten rakenteiden kumoaminen vapauttaa ihmisen sorrosta. Käytännössä avioliittoinstituution aste asteelta etenevä hajottaminen kuitenkin tuhoaa yhteisöllisyyden perustaa. Seksuaalisuus ei kanavoidukaan sellaisen instituution voimavaraksi, joka loisi lapsille vakaan ja eheän kodin ja aikuisille pysyvän parisuhteen. Sen sijaan seksuaalisuus muuttuu itsekkääksi nautinnontavoitteluksi, jossa kaikkein omaperäisimpänä ja sankarillisimpana pidetään sitä, joka vailla rajoituksia antautuu toteuttamaan itsekkäitä halujaan.

Ongelmana on se, että seksuaalivallankumous sotii ihmisluontoon olennaisesti kuuluvaa rakkauden tarvetta vastaan. Ihmiset eivät pääse pakoon omaan luontoonsa kirjoitettua tosiasiaa, ettei ihminen saavuta syvää seksuaalista nautintoa itsekkään nautinnontavoittelun vaan rakkauden pohjalta. Ihmiset pysyvät olentoina, jotka janoavat rakkautta ja sitoutumista, ja he etsivät sellaisia yhteisöllisen elämän muotoja, jotka tekevät rakkauden mahdolliseksi.