Inklusiivinen kirkkomme

 

Konfirmaatiosaarna 9.6.2024

Luukkaan evankeliumista 9:57–62

IK-opisto neliöb. 15.-28.7.

”Kun he tekivät taivalta, muuan mies sanoi Jeesukselle: ”Minä seuraan sinua, minne ikinä menetkin.” Jeesus sanoi hänelle: ”Ketuilla on luolansa ja taivaan linnuilla pesänsä, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin päänsä kallistaisi.” Eräälle toiselle Jeesus sanoi: ”Seuraa minua!” Tämä vastasi: ”Herra, anna minun ensin käydä hautaamassa isäni.” Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Anna kuolleiden haudata kuolleensa. Lähde sinä julistamaan Jumalan valtakuntaa.” Vielä eräs toinen sanoi: ”Herra, minä seuraan sinua, mutta anna minun ensin käydä hyvästelemässä kotiväkeni.” Hänelle Jeesus vastasi: ”Joka tarttuu auraan ja katsoo taakseen, ei ole sopiva Jumalan valtakuntaan.”

Perin outoja, jopa tylyjä kohtaamisia Jeesuksen ja hänen wanna be -seuraajiensa kanssa! Niiden myötä tahdon kysyä, sopivatko kristinusko ja inklusiivisuus yhteen. Inklusiivisuus tarkoittaa sisään kutsuvaa ja mukaan ottavaa, kaikille avointa toimintaa. Siinä on kyse monimuotoisuuden huomioimisesta, tasa-arvosta sekä syrjimättömyydestä. Inklusiivisuuden vastakohta on eksklusiivisuus. Se tarkoittaa rajattua, ulossulkevaa, ahdasta.

Inklusiivisuus on tänä päivänä kovassa huudossa. Kirkkomme tahtoo olla erilaiset ihmiset sisäänsä sulkeva kirkko. Tämä on tietysti oikein ja hyvä. Oikeastaan kristillinen usko antaa perustan ja syyn inklusiivisuudelle: Jumala on kaiken Luoja. Siksi hän kutsuu aina ja jatkuvasti kaikkia mukaan elämään ja tähän maailmaan. Jumala antaa aurinkonsa paistaa niin hyville kuin pahoille – kaikille ihmisille.

Jeesus on inklusiivinen. Hän sanoo: ”tulkaa minun luokseni kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat”. Jeesus julisti usein: ”kenellä on korvat, se kuulkoon!”. Hänen sanomansa siis kuului kaikille, sillä kaikilla on korvat, myös kuuroilla. Jeesus kutsuu seuraajikseen juutalaisten miesten lisäksi myös pakanat, naiset sekä köyhät ja kurjat – sanalla sanoen, kaikki.

Äsken ei Jeesukselle herunut inklusiivisuuspisteitä. Kolme kohtaamista, eikä yhtään selvää sisään sulkemista. Jeesus vaikuttaa lyttäävältä, loukkaavalta, kohtuuttomalta. Oliko mestarilla huono päivä vai mistä tässä on kyse?

Jeesus loukkaa usein inklusiivisuuden ideaaleja. Esimerkiksi kahdentoista opetuslasten ydinjoukko oli kaikki juutalaisia miehiä. ”Monet ovat kutsuttuja, mutta harvat valittuja”, Jeesus sanoi.

Tai toisaalla: ”Kilvoitelkaa päästääksenne sisään ahtaasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen. Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen.” Jeesus on itse tämä pelastuksen ahdas portti. Hän sanoo: ”Minä olen tie, totuus ja elämä, ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.”

Niinpä nyt täytyy tinkiä joko Jeesuksen tai inklusiivisuuden sanomasta. Toista täytyy tulkita ja sopeuttaa toiseen sopivaksi. Sikäli kun Jeesus ja inklusiivisuus ovat ristiriidassa, kumpaa sinä kannatat? Seuraatko sinä Jeesusta silloinkin, kun hänen sanomansa käy inklusiivisuutta vastaan? Vai seuraatko inklusiivisuutta silloinkin, kun se käy Jeesusta vastaan? Mitä me papit puhumme ja miten toimimme? Entäpä koko kirkkomme?

Inklusiivisuudessa on se piirre, että ilman rajauksia se käy mielettömäksi. Tarkoitan sitä, että jos jokin ryhmä tai liike sulkee sisäänsä kaikki ja kaiken – myös keskenään täysin ristiriitaiset näkemykset – se kadottaa merkityksensä. Mikäli saman kirkon sisällä saa opettaa vaikkapa avioliitosta keskenään ristiriitaisella tavalla, kirkko alkaa sotimaan itseään vastaan. Kristinusko olisi inklusiivisempi, jos se sulkisi sisäänsä myös ateistit, muslimit ja saatananpalvojat. Jos se kuitenkin tekisi näin, se kadottaisi oman erityisluonteensa ja lakkaisi olemasta. Voimmekin huomata, että kaikissa ryhmissä, liikkeissä ja uskonnoissa on rajoja, sääntöjä sekä sisäänpääsyvaatimuksia.

Liian kovat vaatimukset, liian vähäinen inklusiivisuus voi tietenkin olla ongelma ja onkin. Silti väitän, että kirkkomme kärsii ennen kaikkea päinvastaisesti ongelmasta – leväperäisestä inklusiivisuudesta. Esimerkiksi kirkon jäsen voi olla uskomatta Jeesukseen. Kirkon jäsen voi elää siveettömyydessä, vieläpä juuri inklusiivisuuteen vedoten. Armon ja Jumalan hyväksynnän julistamme kaikille. Vaan miksi sitten pitäisi kuulua kirkkoon tai seurata Jeesusta, miksi vanhempien pitäisi kastaa lapsensa, jos kaikki ovat jo täydellisiä ja automaattisesti taivaaseen matkalla?

Jeesus olisi ollut inklusiivisempi kohtaamaansa miestä kohtaan, jos hän ei olisi alkanut puhua ketuista ja linnuista, vaan todennut yksinkertaisesti, että tervetuloa mukaan. Nyt Jeesus tekee miehelle selväksi, ettei hän kaipaa faneja tai ihailijoita, vaan seuraajia. Jeesus opettaa, että hänen seuraamisellaan on hintansa – jopa kodittomuus.

Toiselle seuraajakandidaatille Jeesus esittää inklusiivisesti kutsun. Tämä on valmis lähtemään Jeesuksen matkaan, mutta tahtoo ensin haudata isänsä. Jeesuksen inklusiivisuus tyssää tähän – siitäkin huolimatta, että tuskin mikään on tärkeämpää kuin oman isän hautaaminen. Toinen ja kolmas seuraajakandidaatti saavat nyt kuitenkin opetuksen siitä, että Jeesuksen seuraaminen menee jopa perhesuhteiden edelle.

Viesti tehdään useamman kuin kerran harvinaisen selväksi: ei voi seurata Jeesusta, jos pitää perhettään, kavereitaan, ajan hengen mukaisia ihanteita, työpaikkaansa tai mitä tahansa muuta tärkeämpänä kuin häntä. Se mitä pidämme tärkeimpänä, se mikä menee kaiken muun edelle, siinä on meidän jumalamme. Noudatammeko me, noudatatko sinä ensimmäistä käskyä: ”Minä olen Herra sinun Jumalasi, sinulla ei saa olla muita jumalia.”?

Hyvät rippikoulunuoret, hyvät seurakuntalaiset,

Meidän kristillinen uskomme on samanaikaisesti ikuisen inklusiivinen sekä eksklusiivinen eli valikoiva ja rajoittava! Jumala tahtoo kaikkien pelastuvan. Silti vain Jeesus on ainoa tie pelastukseen. Jumalan perheväkeen ja kristilliseen seurakuntaan mahtuu kaikkia ihmisiä iästä, sukupuolesta, kansallisuudesta tai etnisestä taustausta riippumatta. Silti seurakunta erottuu maailmasta. Jeesuksen seuraaja ei voi elää miten tahansa, vaan hän on sidottu kuuliaisuuteen ja rakkauteen. Silti juuri tämä rakkaus on inklusiivista, sillä se on tarkoitettu kaikille.

Pysykäämme tässä rakkaudessa, nyt ja aina.