Ilman ylösnousemusta ei ole kristinuskoa

 

Jos Jeesuksen ylösnousemus olisi tapahtunut meidän aikanamme, iltapäivälehtien lööpeissä saattaisi lukea esimerkiksi: ”Jeesuksen seuraajien hurja väite: Jeesus on noussut kuolleista.” Ja otsikointi voisi jatkua: ”Uskonnolliset johtajat kiistävät ylösnousemuksen ja väittävät opetuslasten varastaneen opettajansa ruumiin”. On myös mahdollista, että asiasta uutisoitaisiin vain lyhyesti lehden sivupalstalla, jos sielläkään. Kristinusko on eräänlainen sissiliike, joka leviää ihmiseltä ihmiselle. Se ei tähtää maalliseen valtaan, toisin kuin esimerkiksi islam. Tästä syystä kristinuskon mullistavimmat uutiset eivät välttämättä päädy valtamedian ykkösuutisiksi.

Syksyllä 2020 julkaistun kirkon nelivuotiskertomuksen mukaan kaikista suomalaisista vain kolmannes uskoo vakaasti tai pitää todennäköisenä, että Jeesus on noussut kuolleista. Itseään uskovina pitävistä 75 prosenttia uskoi Jeesuksen ylösnousemukseen kirkon nelivuotiskertomuksen mukaan, etsijöiden osalta osuus oli 41 prosenttia. Kulttuurikristityistä vain joka neljäs piti todennäköisenä Jeesuksen kuolleista nousemista.

Karas-Sana Neliöb. 22.-28.4.

Ylösnousemus on kuitenkin yksi keskeisimmistä kristillisen uskon opeista. Ilman ylösnousemusta ei ole syntien sovitusta, ei ole pelastusta, ei ole anteeksiantoa, ei ole kuoleman voittamista, eikä iankaikkista elämää. Ilman ylösnousemusta ei ole kristinuskoa. Jos Jeesus ei olisi noussut kuolleista, hän olisi vain tavallinen kuolevainen, jota muistelisimme hyvänä ihmisenä ja valovoimaisena opettajana. Tosin olen melko varma siitä, että häntä ei juuri muisteltaisi, jos hän olisi ollut vain ihminen, sillä aika huonosti muistamme ihmisiä, jotka ovat eläneet 2000 vuotta sitten. Psalmistin sanoin: ”Ihmisen elinaika on niin kuin ruohon: kuin kedon kukka hän kukoistaa, ja kun tuuli käy yli, ei häntä enää ole eikä hänen asuinsijansa häntä tunne. Mutta Herran armo pysyy ajasta aikaan, se on ikuinen niille, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä. Polvesta polveen ulottuu hänen uskollisuutensa” (Ps. 103:15-17). Tavallinen kuolevainen unohtuu nopeasti sukupolvien ketjussa.

Jeesuksen neitseestä syntyminen, elämä ihmisenä ja samaan aikaan Jumalana, kuolema ristillä ihmiskunnan syntien tähden ja kuolleista nouseminen erottavat kristinuskon kaikista maailman uskonnoista. Kristinuskon sanoma on mullistava: Jumala alensi itsensä ja tuli ihmiseksi, eli ihmisen elämän, kuoli ristillä sovittaen ihmiskunnan synnit ja nousi kuolleista. Jeesus voitti ristillä kuoleman. Ylösnousemus viestii toivosta, joka ankkuroituu iankaikkisuuteen.

Kerran koittaa aika, jolloin kuolemalla ei ole enää mitään valtaa. Jeesuksen sanat ristillä: ”Se on täytetty” ovat järisyttävät. Jeesus sovitti synnit, jotta meillä ihmisillä olisi elämä. Ilman syntien sovitusta ja ylösnousemusta ihminen olisi kuoleman oma ja iankaikkisesti kadotettu. Mutta koska Jeesus sovittu synnit, hän avasi samalla ihmiselle pääsyn iankaikkiseen elämään, yhteyteen Isän Jumalan kanssa. Se yhteys ei avaudu ilman Jeesusta.

Jeesuksen ylösnousemus on viime kädessä uskon asia. Kuolleista nousemista ei pysty selittämään järjellä. Usko Jeesuksen ylösnousemukseen on uskoa Jeesuksen jumaluuteen.

”Kun sadanpäällikkö ja miehet, jotka hänen kanssaan vartioivat Jeesusta, näkivät maan vavahtelun ja kaiken, mitä tapahtui, he pelästyivät suunniltaan ja sanoivat: ’Tämä oli todella Jumalan Poika!’ (Matt. 27:54)

Kristus nousi kuolleista, kuolemallaan kuoleman voitti ja haudassa oleville elämän antoi. Kristus nousi kuolleista. Totisesti nousi!