Ihminen – käsketty elämään.

Arvoisa lukija, jatkan blogisarjaa, jossa selvitän mikä, tai oikeastaan, kuka, on ihminen. Tästä löytyy edellinen Ihmis-blogini. Tämä valtavan tärkeä aihe koskee meitä kaikkia, koska olemme kaikki – uskontokunnasta tai uskomattomuudestamme huolimatta – ihmisiä.

Aloitan käskystä. Kukaan meistä ei tallaa tätä Tellus-planeettaa omasta vapaasta tahdostaan. Kukaan meistä ei päättänyt, että minäpä haluan syntyä ihmiseksi. Haluan syntyä Suomeen, ja noille vanhemmille, tuona aikana. Ei. Ihmisyyteen kuuluu olennaisesti se, että meille on annettu elämä. Ihmisen itsemäärittelyoikeudella on rajansa. Syntymässä saimme ”tietyt kortit”. Nykyään korostetaan paljon ihmisen vapauksia ja oikeuksia (tietyin ehdoin), mutta olisi syytä ymmärtää syvemmin, että ihmisellä on fundamentaalisia velvollisuuksia, joista hän ei voi luistaa.

PS Norvanto Hedelmästään puu tunnetaan

Käskyn perustavanlaatuinen merkitys ihmisyydelle näkyy jo luomiskertomuksessa. Luomiskertomus alkaa käskysarjalla, jonka seurauksena syntyy koko maailmankaikkeus. Luojan majesteettinen käsky – ”Tulkoon!” – kajahtaa joka päivä. ”Ja niin tuli…” Ja se oli ”hyvä”, se oli ”sangen hyvä”. Näin Jumala kommentoi tätä kaikkea.

Filosofi René Descartes (1596–1650) sanoi aikoinaan, ”ajattelen, siis olen” – cogito ergo sum. Luomiskertomuksen pohjalta voimme sanoa, ”olen käsketty, siis olen.” Olen olemassa, koska minut on käsketty olemaan, tulemaan ja elämään. Elämä perustuu hengellisesti ajatellen siihen, että Jumala, Isä kaikkivaltias, loi taivaan ja maan. Hän käski sen olemaan: Hän sanoi myös sinulle: ”Tulkoon, eläköön!”

Hesekielin kirjan luvussa 16 kerrotaan heitteelle jätetystä vastasyntyneestä vauvasta. Jumala kulkee tämän onnettoman rääpäleen ohi ja adoptoi tuon vauvan omakseen.  Jumala sanoi vastasyntyneelle: ”Jää eloon ja kasva suureksi!” (Hes. 16:6–7.) Vanhan käännöksen mukaan käsky kuuluu – ”Sinun pitää elämän.” Tässäkin on tuo käsky – ei pyyntö, toive tai vaihtoehto, vaan käsky: ”Jää eloon ja kasva suureksi!”

Tämä kertomus vauvasta, josta kasvaa neito ja aikuinen nainen, on Hesekielin kirjassa vertauskuva Jumalan kansasta. Niinpä Jumalan kansa jäi eloon, ja elää jopa ikuisesti, Jumalan käskystä: ”Jää eloon!” Hesekielin kirjan luvussa 37 profeetan käsketään sanoa Jumalan sana kuolleille luille. ”Te kuivat luut, kuulkaa Herran sana!” Sitten kuolleet luut heräävät eloon! Jeesus käski kuollutta tyttöä, Talita kum! – tyttö, nouse! (Mark. 5:41.) Tuo tyttö oli käsketty ja kutsuttu elämään!

”Jos se olet sinä, niin käske minun tulla luoksesi vettä pitkin”

Evankeliumissa Jeesus käskee suunnilleen kaikkea, ja kaikki ovat kuuliaisia. Hän käskee tuulta ja myrskyä, demoneita, pahoja henkiä, sairautta. Hän sanoo halvaantuneelle: ”Nouse ja käy.” Hän käskee kuollutta ja kuollut herää. Historiallisena huomiona: kenestäkään muusta historian henkilöstä ei kerrota tällaisia juttuja. Tämä on Jeesukselle ominen piirre: ”Minä käsken sinua” (Mark. 9:25.) ”Jeesus nuhteli ja käski merta: Vaikene, ole hiljaa!” Tuuli asettui. (Mark. 4:39.) Käsky tuo esille Jeesuksen persoonan ja voiman. Jeesuksella on käskyvaltaa.

Jeesuksen mahdottomat käskyt johdattavat meidät syvempään Jeesuksen tuntemiseen. Evankeliumi kertoo ihmeellisestä tapahtumasta, kun opetuslapset olivat myrskyn keskellä Galilean järvellä. Yhtäkkiä he näkivät Jeesuksen kävelevän järven aaltojen päällä. Aluksi kaikki olivat peloissaan ja hämillään. Jeesus sanoi heille, ”Pysykää rauhallisina, minä tässä olen. Älkää pelätkö.” Silloin Pietari sanoi hänelle: ”Herra, jos se olet sinä, niin käske minun tulla luoksesi vettä pitkin.” (Matt. 14:28.) ”Tule!” Vastasi Jeesus.Jacob Neusner (1932–2016), edesmennyt juutalainen tutkija ja rabbi, kirjoitti kirjan A Rabbi talks with Jesus. Neusner tulee kirjassaan siihen tulokseen, että Jeesus antaa evankeliumeissa niin ehdottomia ja radiaaleja käskyjä, että Raamatun valossa vain Jumala voi antaa tuollaisia käskyjä. Jeesus sanoo ”seuraa minua” ja ”anna kuolleiden haudata kuolleensa”. Ainut, joka voi antaa tuollaisia käskyjä, on itse Jumala. Rabbi Neusner huomasi, aivan oikein, missä on Jeesuksen sanoman ydin – hänen persoonassaan. Tuollainen käskyvalta on vain Jumalalla.

Tuo käsky, ja sen toteuttaminen, kirkastaa Jeesuksen valtaa. ”Jos se olet sinä…, niin käske minun tulla…” Kun Pietari käveli veden päällä, hän astui inhimillisesti mahdottomalle pohjalle. Uskoessaan hän onnistui, mutta sitten hän alkoi vajota aaltoihin. Hän alkoi vilkuilla mahdotonta tilannetta; myrskyä ja vettä. Niinpä hän uppoaa ja huutaa, ”Herra, pelasta minut!” Jeesus pelasti ja nosti Pietarin takaisin veneeseen. Silloin kaikki opetuslapset tuossa veneessä polvistuivat Jeesuksen eteen ja tunnustivat: ”Sinä olet todella Jumalan Poika!”

Tämä kertomus tuo voimakkaasti esille sen tosiasian, että kun Jeesus antoi mahdottoman käskyn, se johti opetuslapsen – Pietarin – uskon tielle. Vaikka Pietari osittain epäonnistui, kun hän lopulta vajosi aaltoihin, niin silti tuo käsky teki selväksi, mikä valta Jeesuksella on. Voimme luottaa häneen. Voimme seurata häntä. Koko venekunnalle, koko ”kirkkolaivalle” tuli Jeesuksen persoona selväksi: Sinä todella olet Jumalan Poika! Toisaalta, Pietarin epäonnistuminenkin käskyn tiellä sai hänet vain huutamaan Herraa avuksi vielä kovemmin: ”Herra, pelasta minut!”

Voisiko olla, että kristitty, joka ei koskaan halua kastella jalkojaan, joka ei koskaan ota uskon ja kuuliaisuuden askelia, välttyy tuolta nöyrältä ja hätääntyneeltä avunparahdukselta. Hänen ei tarvitse koskaan huutaa ”Herra, pelasta minut!” Varmasti myös tämän vuoksi on hyvin olennaista, että Jeesus käskee – niin kuin Jumala: seuraa minua. Jätä kaikki. Ota ristisi. Seuraa minua. Jos se olet sinä, niin käske minua tulemaan luoksesi, niin minä tulen.

www.juhosankamo.fi

Aiheet